Olenko tippunut Marsin kyydistä?

Olen näköjään pitkään ollut jumittunut tuonne jonnekin. Joku voisi huomauttaa, että mitäs noita kaivelemaan enää. Vielä mitä! Tuolla joogamatolla tänään maatessani kävin vieläkin edellisten postausten asioita mielessäni ja löysin vastauksia siellä tekemiini kysymyksiini. En kuitenkaan enää ala tonkimaan syvempää. Skorppari minussa haluaa puhua loputtomasti jostakin, mihin se on jäänyt kiinni. Jos omistaisin Yellow submarinen, kaikki voisi olla käytännöllisempää, moottorin kanssa. Eikö tuo olekin hyvin skorpiomaista? Siis sukellusvenekin. 

Maanpäällinen elämä voi kiitää ohi. Joten olen kyllä Marsin kyydissä, mutta sitä on pukkimassa nyt suuremmat voimat. Se Pluto kolmio Mars.

Jokin järki sanoo, että syvyydet ja analysoinnit riittävät!

Mars on tällä hetkellä 27 astetta Kalat. Se on kulkiessaan käynyt keskustelua siellä olevan Chironin kanssa, mikä tällä hetkellä on 21 astetta Kaloja. Mars on ollut toissa viikolla vastapäätä omaa Marsiani. Mars teki neliön myös Jupiteriini. Ymmärrän siis erinäisiä juttuja. Onpa osuvaa muuten.

Mars menee aika vauhdilla nyt. On sellaisessa kaaressa. Juuri kun olen niin paljon jauhanut tuota 3. huonetta. Pitihän sen arvata. Eikä millään tahdo tajuta, että yksi kuukausi on kohta eletty tätäkin vuotta. 

Nyt kuulostan vähän salaperäiseltä, mutta ei kaikkea tarvitse tässä kertoa, vaikka kuinka taivaan paketit muotoutuvat ja osoittavat jotakin. Ei elämä ole rutiinia eikä itsestään selvyyttä. Joskus on pysähdyttävä miettimään, mitä jos ja mitä nyt ja mitä huomenna. 

Ehkä  se jalka Marsin jalakselt on vähän lipsahtanut. Muutenkaan en ole tohtinut edes postia hakea kuin potkukelkalla liukkauden vuoksi. Naapurin rouvan kipsattu käsi varoittaa.

Edelleen Mars oli viime viikolla sulkeutuvassa neliössä Uranukseen. Sen pitäisi lyödä jonkinlaista älliä päähäni, sillä juuri nyt Mars on avautuvassa kolmiossa Nousumerkkiini. Sitten seuraakin sulkeutuvat neliöt stelliumiini, järjestyksessä Merkurius, Venus ja Aurinko kuun vaihteessa. Silloinhan Mars jo viilettää Oinaassa, ja se tekee asioista vähän toimivamman, tulisemman, ja päättävämmän.  Jokin asia etsii ratkaisuaan. 

Tammikuun ajan ja osaksi vielä helmikuullekin toimii liikennepoliisina (Tanhuan kieltä) Uranuksen avautuva kolmio Jupiterille. Kyllä. Olen ollut täysin uppoutunut omaan luovuuteni utopiseen tai kutkuttavaan maailmaan ja olen jotakin saanut aikaankin. Tosin en ilman ystäviä. Siitähän tässä on kyse. Ei voi mitään. Joskus on otettava tila itselle, jos ajankohta sitä tarjoaa, vaikka se tuntuu itsekkäältäkin. 

Mumma ottaa lujasti kiinni Mars-potkukelkastaan, potkii ja porhaltaa. Kipinät siinä vain sinkoilevat siellä murskeessa, jota on pyritti laittamaan jarruksi. 

Tällaista en kuitenkaan tarkoittanut. Miehet haluavat aina moottorin, eivätkä viitsi potkia, eivätkä pidä huolta tietyistä lihaksistaan. 

Mitä astrologia antaa 3. huoneeseen?

Astrologi Dane Rudhyar : "Miten me voimme tietää omaisuuksiemme arvon ja voiman, ellemme saa selville mitä tapahtuu, kun alamme käyttää näitä omistuksiamme! "

Mitä syntymäkartan kolmas huone "kokemuskenttänä" näyttää astrologisesti tässä? Vai antaako Rudhyar mitään astrologista neuvoa purkaa 3. huoneen sisältöä?

Rudhyar on tuonut esiin ongelman, mutta antaako hän ohjeita, miten sitä ratkaista? Todella? Huomasin tämän, kun uudelleen luen edellistä sivuani. 

Miten astrologia voi ohjata meitä käyttämään älykkyyttämme, jonka avulla voitaisiin sopeutua ympäristön vaatimuksiin? Rudhyarin mielestä älykkyys on juuri kykyä muodostaa suhteita. 

Enpä tiedä. Voiko todella älyä osoittaa siten miten pystyt muodostamaan suhteita? Sehän on vain osa älykkyydestä. Siis varmaankin tarkoitetaan juuri sosiaalista älykkyyttä. 

Mitä siihen valaisee kolmannen huoneen kärjellä oleva merkki, merkin hallitseva planeetta ja huoneessa sijaitseva planeetta ja sen kulmat?

Onko tässä huoneessa olevan tulimerkkien Oinaan opittava hillitsemään omaa reagointiaan, Leijonan nielemään ylpeytensä ja Jousimiehen laskeuduttava kuusen latvasta välillä ja antaa muidenkin puhua? Tai vesimerkkien Ravun huomioitava enemmän ympäristöään, Skorpionin löydettävä väriskaalat ja Kalojen osattava tietää  mitä tahtoo? Tai maamerkkien Härän näyttää pienissä määrin tunteitaan, eikä odottaa raivokohtaukseen asti, Neitsyeen erottaa hallitsevuuden ja palveluuden ero ja Kauriin ymmärrettävä etteivät kaikki ole yhtä eteviä kuin hän? Tai ilmamerkkien Kaksosten pyrittävä pitämään sanansa, Vaa'an tehtävä päätös vähän rivakammin ja Vesimiehen muistavan, että jotkut ovat vain toisenlaisia? Tämä hyvin karrikoiden yleisesti nappasin omasta astrologisesta tiedosta.

Itsellä 3. huoneen kärki on Kaloissa. Tuli mieleen eräs ystäväni, joka pian ensitapaamisen jälkeen arvioi minua näin: - Taidatkin olla sellainen hm-hm-persoona, joka ei hevillä sano mitä oikein ajattelee.

Aika hyvin. Tunnustelen ja tunnustelen ehkä kalamaisesti ilmapiiriä ja kaikkea siinä. Intuition sarvet liikkuvat vilkkaasti. Onko se siis lähestymistapani kohtaamisissa?

Juttelimme tästä kerholaisten kanssa. Eräällä tämä kärki oli Leijonassa. Hän myönsi  kyllä, että jos ei joku toinen päätä mitä tehdä, niin hän sen tekee. Hän on helposti ottamassa asiaa haltuun ja eihän se aina onnistu. Yhdellä kärki on Ravussa ja on hoitaja. Toisella taas Jousimiehessä ja hän myönsi, että on aina valmis muutoksiin ja toimii pian, eikä siihen ehdi muut paljoa sanoa mitään. Katselin myös lähimmäisteni 3. huoneen kärkeä ja totesin,  että pitää kummasti paikkansa. Voisiko tämän merkin taustalta myös löytää sen miltä alueelta löytää ammattinsa ja mitä kannattaisi opiskella? 9. huonehan jo ilmaisee paljon sitä, mihin opintosi sinua on vienyt. 

Planeetoista en tohdi puhua paljoakaan. Minullahan on Kuu Kaloissa ja olen Rapu, joten hyvin vesinen elementti on tässä huoneessa. Siellä on myös Juno ja kukas muukaan kuin asteroidi Rosenkavaljer! Juno sisältää sitoutumisen aluetta. Rosenkavaljer ilmaisee minulle jonkinlaista leikkimielistä veijaria, jota ei ihan tosissaan tarvitse ottaa. Näidenkö avulla luotsaan tilani haltuunottoa vai sisältääkö nämä sen ongelman, mitä minun tulisi ratkaista. Onko sitoutumisessa aina vaara unohtaa oma itsensä ja samaistua toiseen? Miten sitoudun, millä periaatteella ja kuinka lujasti?Miten Kalat voi sitoutua yhteen ihmiseen, kun hänen sydämensä kuuluu maailmalle? Kalat-Kuu sitoutuu jollakin tavalla hetkellisesti, intensiivisesti jollekin ja johonkin, mutta ei koko elämän ajaksi. Sydämessä on monta huonetta. Junolla on neliö Au-Venus-Mer- stelliumiini.

Loppujen lopuksi minulle tuli tässä tunne, että Rudhyar on enemmän psykologinen terapeutti kuin astrologi. Jotakin vastausta vaille jäin. 

Olla itsenä ja kohdata toisia - 3. huone!

Haluan tonkia lisää elämää vähän syvemmältä. Pengoin ihmiselämää astrologosesta näkökulmasta 2. huoneen kautta, nyt siirryn 3. huoneeseen.

Heijastuma ikkunasta

Sen sisällöstä lyhykäisesti astrologia sanoo näin: oppiminen, sisarukset, kotimaan matkat tai päivittäinen kanssakäyminen ja elämään sopeutumisen alue.

Jos ajatellaan, että pieni lapsi on todellinen itsensä, niin minun mielestä se ei pidä paikkaansa, kun vuosia alkaa kertymään. Lapsi matkii ympäristöään herkästi, elää isän ja äidin kautta tai ihailemansa ihmisen kautta. Lapsi imee pian ympäristön arvomaailman. Päiväkodissa sen varmasti jo huomaa. Koulun alkuluokilla lapsi puhuu usein vanhempiensa kieltä. Jotakin voi nähdä myös lapsen sisimmän lahjoista mm. urheilussa, musiikissa ja yleensä luovuudessa. Myös kyvystä oppia ja toisten kohtaamisessa.

En usko, että se tuohon jää. Kyllä jokainen, niin pian kuin kykenee tunnistamaan omaa olemistaan, omaa luonnettaan, omia heikkouksiaan ja vahvuuksiaan, yrittää niitä myös kaikkea käyttää tai peittää. Yleiseksi trendiksi nuorisonkin keskuudessa on tullut persoonallisuus. Kunhan ei liikaa poikkea muista, mutta jotakin omaa pitää olla.

Usein tuohon 3. huoneeseen liitetään juuri lapsuus ja alkuvuodet koulussa ja se miten tulee toimeen kaiken siinä kohtaamansa kanssa. 

En voi mitään, mutta ihastuin Dane Rudhyarin tulkintaan 1. ja 2. huoneesta. Ja siitä jatkan. Kun luen häntä, luen samalla itseäni ja monia lähimmäisiäni: JOKAPÄIVÄISEN ELÄMÄN HALLINTAA

Jos 2. huoneessa kohtaat oman itsesi kykyä olla olemassa, niin miten se toimii suhteessa ympäristöön 3. huoneessa? Onko tämä jo se tila, missä et voikaan olla oma itsesi; joudut perääntymään, kätkemään jotakin, ottamaan rooleja ja menemään sen voiman mukana, joka on ottanut jotakin eniten siitä haltuun. Kodin ja koulun ilmapiiri, sen arvot ja sen yleisen hyvän ja pahan? 

Kuinka vaikeaa onkaan ihmisen elämä! Kuinka vaikeaa on luovia karikoissa.

Ei ole yksinkertaista ja helppoa olla  OMA ITSE, jos sitä ei edes lähiympäristö hyväksy!

Rudhyar tulkitsee elämän sarjaksi KOHTAAMISIA. Se ei tarkoita pelkästään toisen ihmisen kohtaamista tai eläimen kohtaamista, vaan yleensä asioiden kohtaamisia ja tilanteiden kohtaamista, veropapereiden kohtaamista, kirjan lukemista, uutisten kuuntelemista, sairauden kohtaamista, yksinäisyyden pelkoa jne.  Kaiken sen kohtaa tietyillä tunteilla. Yleensä jo se kohtaaminen on suuri haaste, jonka koet syntyessäsi tähän maailmaan, se miten ympäristö ottaa sinut vastaan. Tulet  pian kohtaamaan rajoitukset.

Samalla tämä kaikki toimii sinulle peilinä siinä miten sinut nähdään ja miten itse koet ne tilanteet. Reflekti, kaiku, vastaus. Kaiken uuden jännityksessä on kysymys; hyväksytäänkö minua, omaa itseäni? Onko todella vihamielisen vastauksen tarkoitus jyrätä vai vahvistaa? Voiko asenteen siihen itse valita? Vai onko taustalla karman laki tai joku alitajuinen itsen valmistama tie, jotta voisi oppia jotakin? 

Rudhyar toteaa, että tehtäväsi yksilönä on löytää se paras tapa; ja paras tapa on se, joka tekee sinulle mahdolliseksi ilmaista ulospäin ja osoittaa muille mitä sinä yksilönä pohjimmaltaan olet - sinun todellinen itsesi. (suora lainaus Astro Logoksen tekstistä 100-101/2016).

Vaikeaa!

Edelleen kuitenkin kysyn, jos sitä itseä ei sittenkään oikein hyväksytä:  Onko parempi sittenkin pysyä kaapissa, erakoitua ja vetäytyä syrjään tai ottaa joku valheellinen rooli? Vai onko niin, että juuri itse onkin se itsensä pahin tuomari ja syyttäjä? Omat mielikuvat, joita ei todellisuudessa ehkä olekaan kuin itsellä, ei muilla?

Mikä kauhea testi tämä elämä kaikkinensa onkaan? Omistan oman kehoni, omat lahjani, mutta voinko niitä käyttää? Voinko niillä toimia hyväksyttävästi tässä yhteisössä? Onko niistä kenellekään hyötyä, iloa tai merkitystä? Miten selviytyy lapsi, jolle sanotaan kuinka ruma ja hankala hän on, ja kuinka hän ei ikinä olisi saanut syntyäkään? Jota sisaret vieroksuvat, suku on välinpitämätön, naapurit kaihtavat ja koulu hylkii?

Rudyar sanoo: - Kolmannen huoneen suhteet ovat alue, jolla lapsi vertaamalla itseään ulkoisen maailman olioihin sekä olemalla suhteessa niiden kanssa pyrkii saamaan selville (1) voimansa laajuuden, (2) sen arvon, minkä hän tuntee olevan hänen omaansa (3) erityyppisten käyttäytymisten seuraukset. .... Lapsi, joka kysyy loputtomasti kysymyksiä, haluaa vain tavallisesti saada tietää, miten pitkään hän pystyy vetämään jonkun huomion itseensä - toisin sanoen miten paljon hänellä on valtaa häntä ympäröiviin ihmisiin.

Mielestäni lapsen kysymyksillä on muutakin merkitystä. Mutta kyllä lapsi mielellään on keskipiste, eli vallan harjulla. Kuinka pitkään, siitä päättävät muut. 

En voi olla huomioon ottamatta turvapaikanhakijoita tässä suhteessa. Kuinka kauan he jaksavat sitä turhaumaa ja arvottomuuden tilaa, kun heillä ei ole mahdollista käyttää henkistä ominaisuuttaan? Vai onko siihen mahdollisuus?

Jokainen haluaa olla osana yhteisöä, se tarkoituksellinen palikka palapelissä.

Huomaan, että en sulata aina helposti lukemaani. Se on pakko purkaa tällä tavalla pöydälle, tekemisen kautta, jolloin asia kirkastuu. Kuin märehtivä lehmä! Seuraavalla sivulla katson, miten Rudhyar neuvoo meitä löytämään astrologiasta tukea tähän huoneeseen eli tämän elämän alueeseen. Oma kirjoitukseni on kuitenkin lyhyempi kuin lehden teksti. Sitä on 3. huoneesta kuvineen 6 sivua!

Miten ihmeessä viitsin tällaista tonkia? Taitaa olla Skorpioni Asc asialla...

Pluto kolmio Mars

Onpa siis mahtava kulma meneillään!  Pluton avautuva kolmio Mars!!
Anti mennä vaan, kunhan saan jostakin kiinni, körötellään, voisin ajatella.
Eihän tässä hätiä, taivas hoitaa ja ohjaa elämäni kulkua, voisin kuvitella.
Jostakin saan kosmisia voimia sylin täydeltä, mitäs tässä!

Onhan tuo kuvio, joka on vain kerran elämässä. Mutta olen oppinut kolmiosta, että se on vaara. Se on vaara antaa jonkin muun ohjailla kuin pitää itse suitsista kiinni ja valita suuntaa. Se on vaara pitää asioita itsestään selvyytenä. Odottaa palvelevaa kättä, tarjottimella jotakin hyvää.

Kun edellä olen tutkiskellut 2. huoneen sisältöä ja sitä uskallanko olla oma itseni, niin nyt olisi siihen totinen ja otollinen hetki. Kuin olisi saanut potkun takamuksiin. 

Tuo taivaalla kuikuileva Pluto kulkee nimittäin 2. huoneessani. Sitä aluetta se on penkonut jo vuosia ja elämä on yllättänyt monella lailla, pakottanut myös kohdata oma itsensä. Sekä pahalla että hyvällä, jonka käänteisenä voisi laittaa 'hyvällä ja pahalla'. Sillä tuon pahan takaa on löytynyt hyvää, itsen todentamista toisenlaisessa valossa, ja hyvän takana on usein itseriittoisuus, välinpitämättömyys ja kyynisyys. Ei hyvä ole aina hyvä. 

Oma Plutoni on siellä vastakkaisessa huoneessa 8. Tässä muinoin ovat olleet nokitustenkin. Enkä ole huomannut mitään! Oma Plutoni 13 Leijonassa, Nykyinen Pluto 17 Kaurista. Marsini 18 Neistyttä.

Kauriin Saturnus myös siellä karttani Pluton vieressä aika lähellä 19 astetta Leijonaa. Niiden välissä Vesta 16 astetta Leijonaa. Joskus tuokin yhtälö vielä minulle selviää.

Kosmisten planeettojen kuviot ovat jossakin kaukana vaikuttamassa, uskotaan. Eikä Pluto nytkään ihan henkilökohtaisesti ehkä minua kosketa. Mars jo luetaan yhteisöllisiin energioihin, sinne suuntaavana. Mutta kaksi suurta komentajaa, pukkijaa tuossa on. Olen joskus miettinyt Pluton ja Marsin voimia, täälläkin jossakin. Voisko olla niin, että Pluto herättää henkiset lahjani ja viskaa ne Marsille. Mars ne analysoi ja laittaa käytäntöön. Minä vain sanon joojoo, tehdään tehdään. Se voi olla jotain sisäistä pakkoakin. Kaikki sekin, mikä nyt on minulla päällä: taiteileminen. Yritän laittaa sen leikiksi sanomalla, etten osaa mitään todellista.  Mutta kyllä se on niin totisinta totta, että pahaa tekee. Kuin olisi sisus pakosta saatava tyhjentymään.

Mitä Pluton ja Marsin kosketuksiin  kirjat sanovat?

Otan käsiin Ulla Palomäen Pluto-kirjan. Hän kirjoittaa Henry Millerin Plutosta 2. huoneessa. Mutta ei siitä enempää. Tiedän täsmälleen, mitä kaikkea Pluto voi tuossa tilassa saada liikkeelle.

Sieltähän se löytyy Pluton ja Marsin kumppanuus: Yksilö uhkuu intensiivisyyttä. Hänen on saatava purkaa energiaansa työhön. Hän on työteliäs ja polttaa itsensä helposti loppuun. Onneksi minulla tämä on vain transiitti. Kysymyksessä itsensä ylittäminen. Vihaa, väkivaltaisuutta, säälimättömyyttä, itsetuhoviettiä....siis toinen ääripää, ehkä haasteellisimmissa kulmissa. 

Siis on kohdattava itsensä, todettava lahjansa ja toimittava! Jos sen tukehduttaa, on seurauksena jonkinlainen 'kuolema' tai peto voi tulla esiin. Plutoon kun liittyy kaikki äärimmäisyydet, tuntemattomuuden pimeät puolet. 

Vieläkö siis haluan olla vietävänä, välinpitämättömänä? En ainakaan passiivisena.

Muistan, kun vertasin kolmiota kahdensuuntaisesti. Tasasivu alhaalla, kärki ylös tavoittaakseen jotakin. Entäs toisinpäin? Kärki alhaalla ja tasasivu ylhäällä. Siinä se itseriittoisuuden tila, veitsen kärjellä keikkumista. Kolmio on vaarallinen, jos ei omaa suhteellisuuden tajua. Minuun kohdistettiin sellainen adjektiivi. Se kuulosti hyvältä, mutta jäin miettimään mitä se oikeastaan sisältää. Onko se sitä, että selviytyy merien myrskyissä?

  

Uskallanko olla oma itseni?

On ollut vähän muita hommia, mutta sormet ja mieli ovat syyhynneet tarttua tähän aiheeseen yhä uudestaan. Sain vähän satikutia, kun menin tässäkin aiheessa rikkomaan rajoja, huoneen rajoja, ja mielikuvani teki omiaan.

 Aihe huoneet syntymäkartalla ei ole pelkästään joku tähtikartan huone tai rajattu sektori. Se on osina ja näkökulmina ihmisen elämää. Näissä on eräs tärkeä aihepiiri, jonka ääreen on ystävien kanssa mielenkiintoista pysähtyä, avautua ja laittaa itseään "pöydälle". Kysymys on jo muustakin kuin astrologiasta. Astrologia on vain välinen, jonka kautta tutkiskelemme ihmisen moninaisuutta ja etsimme omaa persoonaamme.

Näin teimme pienen astrokerhomme puitteissa kahden tunnin ajan, neljän ihmisen kesken, pelkästään 2. huoneesta, joka sisältää suuren kysymyksen: MITEN KÄYTÄT SITÄ MITÄ OMISTAT?

Tähän keskusteluun meitä innoitti Astro Logoksen numero100-101/2016 teksti, jossa Dane Rudhyar paneutuu 2. huoneen ongelmiin ja tehtävään. Luimme jonkin osion siitä ja pysähdyimme keskustelemaan. Teksti oli oiva pohjustus sille.

Tämän kysymyksen äärellä en voi olla menemättä mielikuviini olennosta ihminen. Jos ihminen tosiaan syntyy monikerroksisena sieluna tuhansien koettujen elämien kautta, niin mitä hän jo sellaisena omistaa? Mitä tietoutta hän jo kantaa mukanaan? Mitä geenejä alkaa hänen kehonsa kantaa syntyessään taas uuteen kehoon? Millaiseksi keho muodostuu? Mitä luonteenpiirteitä häneen leimatuu jo perittynä isältä ja äidiltä? Mitä taitamisen lahjoja? Miten ympäristö häntä hioo, mihin suuntaan osoittaa, mitä ongelmia ja rikkauksia ihmisen mieleen se luo? Mistä syntyvät asenteet, unelmat, pelot, ennakkoluulot?

Nämä olivat omia kysymyksiäni ja jälleen luettuani Rudhyarin tekstiä, kyselen lisää. Hän jatkaa sujuvasti 1.huoneen sisältöä siitä, missä kysytään kuka minä olen.

Millainen on keho, jonka persoona saa jo hedelmöitystilanteessa, lihakset, luut ja hermosto?  Mitkä sen heikkoudet tai puutteet? Miten sitä kaikkea hoidetaan ja miten käytetään? Pelolla vai rakkaudella? Pakolla sairauksien pelosta vai luonnollisesti siten miten on mahdollista? Kovalla kurilla vai hellyydellä hemmotellen? Torjuen tai syrjätyksi tullen? - Tajuamatta, että kaikilla ihmisillä on oikeus omaan arvoonsa ja merkitykseensä ja ehkä oppimatta, mikä elämäntehtävä sen taakse sisältyy.

Rudhyar tulkitsee ihmisen syntymähetken olevan se ensimmäinen hengenveto, kun hän tulee ulos maailmaan ja näin ollen keho on ensimmäinen omaisuutesi, osa maan materiaalia. Hän on myös geenien yhdistelmä, uusi tekijä ja potentiaalisesti se muuttuva tekijä, josta tulee yksilö.

Millaista ravintoa hänen kehonsa käyttää? Miten keho käyttää ravinnon hyväkseen? Miten hän ymmärtää mikä ravinto on hyväksi mikä pahaksi. Osaako hän kuunnella kehonsa tarpeita? Millaisesta opista ja ympäristöstä äly kasvaa? Millainen arvostus itsestä hänellä on syntynyt tai arvostus toisista ja maailmasta ympärillä?Onko arvossa haasteet vai mukavuudenhalu? Tavarat, siisteys, toiminta, lepo, meditaatio, stressi? Tarkkaileeko hengitystä, vatsantoimintaa, sydäntä jne?

Tämä kaikki koostuu yleensä ympäristön tarjoamasta annista, arvoista ja opista. Ja sitä kaikkea voi muuttaa.

Millaisen vastuun ihminen ottaa siitä mitä hän omistaa? Mihin hän hyödyntää sitä kaikkea omaa? Vai salliiko hän muiden käyttää tätä omaisuuttansa? Minkä osan itsestä antaa toisen käytettäväksi? Onko ihminen vain se mitä hän omistaa vai se miten hän voisi käyttää omaisuuttaan tullakseen enemmän yksilöksi? Haluaako ihminen lisätä kiinteää omaisuutta ja omistusoikeuksia, jota voi luovuttaa tulevaisuudessa eteenpäin? Jakaako hän vain jatkaa omilta vanhemmilta saatua sosiaalista asemaa tai perinnettä kuluttaen ja tuhlaten? Vai haluaako hän tulla yksilöksi, tehdä omaa, luoda ja raivata pois turhat? Millaisia ratkaisuja ihminen tekee eri elämän tilanteissaan? Mitä hän valitsee?

Siis tulkitsen Rudhyarin tekstiä rakentamalla sen pohjalta kysymyksiä. Tässä tekstin osio suoraan lainattuna tekstistä:  "Se, mikä merkitsee eniten, ei ole se, että tulkitaan onko oletettu lopputulos vähäinen tai runsas, vaan se tapa, millä toinen käyttää sitä, mitä hän sitten omistaa kaikkein yksilöllisimmällä, luovimmalla, anteliaimmalla, jaloimmalla mahdollisella tavalla. Astrologi voi auttaa meitä tässä asiassa - mutta ainoastaan, jos astrologi ymmärtää selkeästi mikä on todellinen ongelma ja että omaisuuden tarkoitus on tarjota keinoja, joiden avulla me voimme luoda sisältöä ja painoarvoa sille mitä me olemme. "

MITÄ OLEN KOKENUT SAAVANI SYNTYMÄLAHJAKSI? MIKÄ ON  PÄÄOMANI? MITEN KÄYTÄN SITÄ?

Tämä on eri asia kuin se mikä todentuu vastakkaisessa huoneessa 8. Siellä käsitellään sitä omaisuutta minkä ihminen ansaitsee elämänsä aikana ihmisten välisessä toiminnassa. Joka taas on tulosta siitä miten toimii inhimillisessä kanssakäymisessä 7.huoneessa. Näin on rakennettu astrologiset huoneet, ei alueista, jotka eivät ole rajattuja ja irti toisistaan, vaan kaikki seuraamusta toisesta toiseen vastakkaisten huoneiden laajentaessa aiheitta.

Mutta vielä 2. huoneen kysymyksistä: Uskaltaako ihminen paljastaa todellista itseään?

Rudhyarin tulkinnan mukaan astrologi voi kartalta löytää tämän luonteenomaisen tavan, jolla henkilö voisi parhaiten löytää tavan käyttää ominaisuuksiaan. Kartalta se löytyy 2.huoneen kärjen merkistä (perusasenne)  ja sitä hallitsevasta planeetasta ja sen aspekteista (toiminnanlaji mikä ulkoistaa perusasenteen). Tärkeää on huoneessa olevan planeetan merkitys (omaisuuden hankinnan toimintatapa).

Ihmisen elämän sisältö on kokemus. Ongelmana se mitä hän uskaltaa kokea. PÄÄMÄÄRÄNÄ 2. HUONEESSA ELÄMÄN HALTUUNOTTO!

- Itselläni on 2. huoneen kärki Kauriin merkissä. Asenteeni? Kaurismaisesti yritän järkeistää kaikkea. Ihan hyvä, jos vertaa koko kartan vesipainotteisuutta. Järkeistämällä menetän usein uskallusta juuri itseni paljastamisessa. Jopa tunteitteni ja lahjojeni paljastamisessa, koska sehän ei ole järkevää. Ehkä juuri se, että Saturnus Kauriin hallitsevana planeettana on Plutoon yhtyneenä, niin Pluto voittaa tai hajoittaa Saturnuksen kriittistä järkeilyä ja pakottaa jättämään jonkin järkeistämäni roolin välillä pois.Näin uskallan jälleen tarttua syntymälahjaksi saatuihin ominaisuuksiini kuten taiteiluun. Kunnes taas jonakin päivänä yritän järkeillä.

Se, että Kuu on siellä huoneen lopussa Kaloissa, sisältää tavan millä kohtaan elämässä uudet asiat ja ihmiset. Ja se on hyvin tunteikas, myötämielinen, intuitiivinen, osallistuva ja hapuilevakin. Olen vaikutuksille altis ja vaikutan tunteiden kautta. Kuten Kalat kuvataan sympolisesti, siinä kaksi kalaa pyörii toistensa ympärillä. Tai kaksi vastakkaista kaarta liitettynä yhteen. Vastaanottamisen ja antamisen virta yhtä herkässä. Sitä ei pysty 2. huoneen kaurisvoimakaan hillitsemään.

Kiitos siis Kuulleni. Se on todella vahva opas kuljettamaan minua kohti päämäärääni olla oma itseni.

Myös ongelmani. Jos tähän otan esiin tuon Rudhyarin ongelmakeskeisyyden, elämän voisikin kuvata portaina, ongelmien portaina. Jos ratkaiset yhden ongelman, pääset yhden portaan ylemmäs. Jos jätät ratkaisematta, työntämällä sen syrjään, olla jökötät aina samalla portaalla. Onkohan näin? Tai sitten mennään polkua välillä kompastellen, välillä kiertäen esteet. Ja välillä voi kiivetä vuorelle.

Kuuntelen juuri radiosta Reeta-Maria Kentalan rajoja rikkovaa tulkintaa Vivaldin vuodenajoista. Upeaa! Hän uskaltaa! KANNATTAA KUUNNELLA! 

2.huoneeni Kauriissa ja Rudhyarin tulkinnassa

Astro Logos- lehdessä, jonka sain melkeinpä joululahjaksi, oli jälleen mielenkiintoista tekstiä 2. ja 3. huoneista. Pitkästi asiaa! Paljon muutakin siinä oli.

Kun aikoinaan nuorempana kulkurina saavuin Kauris-mieheni taloon, tuntui minusta kuin olisin saapunut suojasatamaan. Senkin vuoksi olen vähän liian kiinni tässä talossa mieheni kuolemankin jälkeen. Se on yhä suojasatama, josta minun on vaikea lähteä. 

Siksikin juurikarttani 2. huoneeni Kauriissa, oman kehon ja resurssien huoneena, on minulle tärkeä. Tässä on luonto vieressä ja sekin liitetään 2. huoneeseen (Härän huone). Luonto hoitaa myös kehoni terveyttä. Maamerkki Kauris voisi sitäkin korostaa. Miten hoidan luontoa ja omaisuutta,  siten hoidan kehoani.

Dane Rudhyar, jonka tekstiä olen keskittyneesti lukenut, kuoli 1985 90-vuotiaana. Hän eli San Franciscossa, oikea nimi Daniel Cenneviere. Hän oli kirjailija, säveltäjä ja humanistinen astrologi. Monipuolinen tuttavuus! Hän oli myös nykyaikaisen transpersoonallisen astrologian uranuurtaja. Tätä sisältöä en oikein ymmärrä. Vielä. 

1.huoneesta alkaa todellisen itsen löytäminen. Eli millaisella toimintatavalla (Oinaan huone) ilmaiset itseäsi. Sellaisena muut sinut löytävät. 2. huone ( huomaa jälleen Härkä) näyttää sinulle sen, miten hyödynnät sitä mikä on omaasi. Miten käytät kehoasi, luontaisia lahjojasi, omaisuuttasi, rahaa ja elämän arvojasi (Venus on Härän planeetta). Huoneen kaurisenergia antaa siihen oivat osviitat järkevyydellään, jäyhyydellään ja vastuullisuudellaan. Ja mikä tässä ollessa, kun Kauris-mies jo minua kaikkeen tähän ohjaili, tolitti usein sitä, miten minun tulisi ajatella huomistakin olemista eikä vain elää hetkessä. Onko tämä sen muurahaisen huone? Sittenkin olen heinäsirkka hypellen, en pysty Kauriin säästäväisyyteen enkä järkevyyteen 1. huoneeni luonteen mukaan. Mutta olen iloinen, jos jotakin kaurisenergiaa tässä saan, sillä kartallani on vähän maata.

Näin pähkäilen itsekseni. Katselin ystävieni 2. huoneita ja voi hurja mitä kaikkea siellä onkaan! Heidän kanssa pidämmekin tällä viikolla astrokerhopäivän. Tutkimme yhdessä tätä aluetta. Kunpa voisin lukijoitanikin innostaa tutkimaan Rudhyarin tulkkaamana tätä tärkeää aluetta. 

Siis yksi elämän arvoni, kuten sekin näkyy tässä huoneessa, on luonto. Ihmisnäkemyksenikin on olla osana luontoa, ei prostituutiomaisesti palvella jotain muita ihanteita (teollisuus, kilpailuhenki, kaupallisuus). Sillä moni elää ja selviytyy elämässä kuitenkin, ihan tyytyväisenäkin. Mutta kuinka he ehtivät käyttää ilolla omia resurssejaan ilman alamaisuutta?

Rakennan 2. huoneessa myös oman luontoni rakenteita ja arvoja. Kuten vanhan ylläpitämistä, ruusujen ja puutarhan hoitoa, marjojen ja yrttien keräämistä. Ja vanhoja ystäviäni. Se kaikki mahdollistaa olemista luonnossa ja vanhassa turvallisuudessa. Kaikella sillä ilmennän myös yksilöllisyyttäni. Mutta tarvitseeko kaikkien odottaa eläkeikää, jotta voivat itseä ilmentää?

Rudhyar korostaa myös kaiken sen lahjojen käyttämistä, mitä persoona omistaa. Siinä vahvistuu yksilöllisyys. 2. huone on siis se mitä kukin omistaa henkisesti ja fyysisesti ja kuinka sitä käyttää. Vastapäätä oleva 8. huone taas laajentaa tätä kaikkea .Sieltä löytyy kaikki se mitä vastaanottaa vuorovaikutusten ja ihmissuhteiden kautta, se mitä on ehtinyt kerätä henkisesti ja fyysisesti.

2. huoneeni on ollut kovan paineen alla viimeiset 10 vuotta. Pluton siihen saapuessa, se on ollut oppositiossa Merkuriukseeni, Venukseeni ja Aurinkooni. Pluto jos mikään on ravisuttanut sekä henkistä että fyysistä puoltani. Se on ihmeesti kestänyt sen kaiken. Rosoisesta kivestä on hiuoitunut pehmeähkö ja sileä muoto. Ainakin tunnen itseni tasapainoiseksi. Jotenkin tähän kaikkeen liittyy myös Saturnus Kauriin planeettana. Tuo Saturnus on juurikartallani yhtymässä Plutoon 8. huoneessa. Kaikin puolin tosi vankkoja merkityksiä!

Kärkimerkkini eli huoneen kärki, eli se kohta mistä alkaa 2. huone, on Kauris tässä huoneessa, mutta huone sisältää myös Vesimiehen (idealistisuuteni tästä) ja pienen osan Kaloja. Huoneen lopussa on Kuu Kaloissa. Tämä on ollut minulle aina itse tuntemattomuus. Nyt tajusin siitä sen verran, että kaiken luonnontilani ja taiteellisuuteni kautta ilmennän itseäni tunteisiin vetoavana. Mutta tämä liittyy enemmänkin jo sitten 3. huoneeseen, johon tulkitsen Kuunikin kuuluvan.

Mielenkiintoista syventyä näihin huoneisiin tai yleensä elämän eri sektoreihin. Harvoin niihin paneutuu yksityiskohtaisemmin. Harvoin edes ajattelee, mitä kaikkea kuuluu ihmiselämään. ja mitä kaikkea yhden persoonan elämä koskettaa.

Tässä Rudhyarin sävellys pianolla soitettuna; Stars

Maa-elementin aikaa Kauriissa

Ensinnäkin. En ole astrologi. Olen harrastelija-astrologi. Opiskelen sitä tutkimalla omaa ja yleistä karttaa.

Inventaarioksi tähän: Aloitin tämän blogini vähän ennen vuotta 2012. Siis tulee viisi vuotta tämän pitoon! Lukijoita ei ole ilmoittautunut montaa. Mutta lukijakertoja on kertynyt  n. 42.000 tähän asti. Kävijöitä kuukaudessa noin 500-800, päivittäin 20-30 kävijää. Hyvin harva kommentoi koskaan. Kiitos kommenteista Nikille! Kuitenkin itselleni tätä kirjoitan, enimmäkseen. Itseni kanssa keskustelen astrologiaa hyväksi käyttäen. Keskustelen siis astrologian kanssa.

En saanut yhtään joulukukkaa lahjaksi. Taidan huomenna siis ostaa itselleni onnitteluruusut ihan vaikka tätä blogiani juhlistaakseni. Siksi tässäkin ruusu! Eräs Suomen villiruusuista, Karjalanruusu. Siinä on maatähti-chakran väri; magenta. Hetki juuri nyt, josta otan voimaa jaloilleni kulkea eteenpäin uutta vuotta 2017.

Blogini lajissansa on ehkä esimerkki siinä miten tutkia astrologiaa, miten päivittää sitä omiin tarpeisiinsa. Siinä olen vastuussa tiedoista lukijoilleni. Mutta en voi antaa enempää kuin osaan. Toivon, että osaan pikku hiljaa yhä enemmän. Vielä se vie, kättä pitemmälle! Olen Au Rapu, Asc Skorpioni (lähellä Jousimiestä) ja Kuu Kalat. Tunteisiin vetoava tyyppi, aika paljon keskittynyt omaan napaan.

Aloitin blogini tutkimalla Marsin liikkeitä suhteessa karttaani ja totesin sen paikkaansa pitävyyttä. Siltikin pyrin kaikkea kriittisesti tarkastelemaan. Pääomaa tässä on se, että astrologinen eläinrata kaikkinensa asettaa tarkasteltavaksi koko ihmisen elämänpiirin. Se on hyvä muistuttaja, psykologi, sosiologi, filosofi ja elämän opettaja. Yksi keino tarkastella ihmistä ja sen toimintaa. Itseäni.

Ja asiaan! Aurinko on kirjoittaessani tätä 12 astetta Kaurista, Merkurius 1 aste Kaurista ja Pluto 16 astetta Kaurista (siitä kirjoitan enemmän toisella sivulla). Uusi Kuu syntyi Kauriissa ja oli siinä vielä eilen, nyt on siirtynyt jo 0 astetta tunteisiin vetoavaan Kaloihin. Uusi Kuu on vetovoimainen kaikessa uudessa suunnittelussa. Kun Kuu syntyy, eli Maan varjo raottelee Kuun valoa, on hyvä laittaa alulle jotakin uutta. Sen tulisi kasvaa siinä missä Kuun valokin kasvaa. Kun Kuu valoaan lisäävänä siirtyy Kaloihin, tulee siihen enemmän tunteet mukaan. Näin olen oppinut! Seuraan myös blogeja, jotka seuraavat Kuun energioita, kuten Astrologian Taika ja hänen Hullunkuunaika, Kuunkierto ja Kirsi Halla-Seppälän blogia Uuden Kuun ajasta. Ne löytyvät tämän blogini oikealta puolelta alhaalta.

Eilen otin vaarin Kauriin energioista. Suunnittelin pitkälle tämän viikon ohjelmaa ja vierailin naapurissani. Tänään katsoin eilisen energioita Merkuriuksessa. Astro.fi-sivustolla olevassa astrokalentesissani luki sunnuntaista 1. päivä tammikuuta näin:

Paljon onnea vaan...

Todella innostavia hetkiä vapaa-ajan ja kodin piirissä. Kaikkea kivaa uutta kannattaa suunnitella melkein pää punaisena. Avoimuus kaikille vastaantuleville uusille ajatuksille, joita muilta kuulet harrastuksiinkin liittyen, on parasta mahdollista. Elämähän ei ole pelkkää työtä, todellakaan, se on myös ruusuilla tanssimista ja juhlaa

Eli Merkurius oli suhteessa omaan karttaani kulmassa Sulkeutuva sekstiili oman karttani Kalat-Kuu. Pian se kohtaa yhtymässä karttani Kuun. 

Ja todella! Kun tulin pieneltä matkaltani kädet auton ratissa ja kissojen ikävä naukuminen korvissani mietin tulevaa vuottani, kaikkea sitä mihin olisi syytä tarttua. Ensimmäiseksi olin tehnyt treffit naapurini kanssa illaksi. He ymmärtävät mitä tehdä maalle ja mitä tehdä metsälle. Pyysin heiltä apua. Ja sain apua! Olin siitä tosi iloinen. Enkä vielä tiennyt kuinka tekemisiini minua oli kutsunut jo Kauriin järkevä energia. Olin itsekin täynnä maa-energiaa. Pää oli kirkas ja ajattelu kohdistui hyvin maallisiin asioihin. 

Pään kirkkaus Kuun suhteen kyllä velloutuu sitten tunteisiin, kun Kuu tulee Kaloihin, sillä oma Kuuni on siellä. Joten parasta olikin tehdä kaikki suunnitelmani Kauris-Kuun aikana. 

Kaiken taustalla omalla kartallani on kuitenkin hurja kuvio nimeltä Pluto kolmio Mars. Mutta siitä kerron enemmän myöhemmin. Tämä kuvio ei mene päivässä ohi, vaan kestää pitkälle toista vuotta.