Ystäväni vinkistä liityin vuonna 2006 astro.fi-sivustolle. Kuulin, että siellä on ilmaisia horoskooppeja. Ne olivat mukavaa luettavaa! Liityin sivustoon.
Pian pälpätin uteliaana sivuston foorumilla. Löysin sieltä paljon profiileja, jotka sivusivat minunkin maailmani arvoja ja mielenkiintoja. Useat heistä ovat ystäviäni vieläkin. Innostuin joskus tekemään mielikuvatulkintoja pienistä aiheista, kuten esimerkiksi koruista, mitä ihmiset käyttivät. Monet innostuivat siihen mukaan. Se oli hauskaa!
Maksoin vuosihoroskooppini ja sain henkilökohtaisempaa tulkintaa. Tutkin sitä suurella mielenkiinnolla. Ja huomasin pian, että se olikin hyvin pirstaleista tietoa yleisestä ja transiiteista. Se oli koneelle rakennettua tietoa. Siitä uupui kokonaisnäkemys. Mutta se oli hyvä opiskelupohja minulle, joka innostuin kovasti astrologiasta. Halusin opetella foorumin lämpimässä maastossa pieniä tulkintoja. Foorumilla oli myös paljon ihania, kärsivällisiä ihmisiä, jotka opettivat, neuvoivat, vastasivat kysymyksiini ja tukivat. Ihania opettajia, ilmaista ohjausta! Olen tosi kiitollinen heille!
Huomasin, että noita tulkintapyyntöjä oli paljon. Katsoisitko karttaani? Huomasin pian, että noita jotka odottivat muilta apua, oli enemmän kuin sellaisia, jotka halusivat siellä opiskella.
Kun tietämys vähän kasvoi, yritin itsekin auttaa tulkinnoissa kyselijöitä. Siinä kohtaa nousi jonkinlainen vastuu ja velvoite pintaan. En voisi mennä sanomaan paljoakaan, koska ei ollut pohjaa. Mielikuvaleikki oli eri juttu, mutta tulkita edes pienesti. Se vaati jo enemmän. Jos jotain vinkkiä antoi, ei aina edes kiitosta saanut. Ja kuitenkin juuri siellä saattoi opiskella ja harjoitella jotakin. Huomasin, että pienikin tieto astrologiasta alkaa jo velvoittaa.
Jäin foorumi-keskusteluista pois muutaman vuoden päästä. Kävin kursseja, luin ja tutkin enemmän omaa karttaani. Siinä kolahtaa tietous vain omaan nilkaan. Jossakin tuli se vaihe, ettei voinut enää leikitellen astrologiaan suhtautua. Mitä enemmän siitä tiesi ja ymmärsi, sitä enemmän se velvoitti, jopa itseä kohtaan.
Olen tässä blogissani etupäässä keskittynyt oman karttani tulkintaan. Ja olen huomannut, että sekin velvoittaa. Astrologia alkaa velvoittaa minun omaa suhtautumistani transiittien kulkuun.
Varsinkin nyt, kun taustalla on mitä hienoimmat transiitit uhkuen voimaa ja elämän iloisuutta, suuria mahdollisuuksia ja onnistumisia, alan jo olla huolestunut omasta tilastani. Aivan kuin se kaikki velvoittaisi minua painamaan rohkeasti päälle ja mennä vaikka kiven läpi.
Ei jukra vieköön! Oman kartan opiskelukin voi olla vaarallista. Siinä voi ylittyä jokin raja, missä sanelevat ulkoiset voimat elämää enemmän kuin oma kyky ja tahto.
Siksi en repostele tähän noita unelmien transiitteja, vaan tärkeämpää on nostaa kritiikki koko tätä tiedettä kohtaan. Se ei suinkaan saa määritellä elämää. Samoiten varoittaisin kaikenlaisista ennustuksista, joihin voi oman elämän haltuunotto täysin unohtua.
