Härkä on niin ihana! Se on niin dynaaminen, seisoo paksuilla jaloillaan vahvasti maassa. Se ojentelee ja kallistelee paksua niskaansa. Sitten voi kohdata sen rauhalliset syvät silmät. Sen sieraimet puhkuvat, vähän värisevät. Ja sitä kaikkea katsoo syvällä kunnioituksella.
Näin olen kohdannut härän.
Taivaallisen härän kohtaaminen tuntuu vähän samanlaiselta. Nythän siellä on Aurinko, Venus, Merkurius sekä Kuu Härkä-energioissa. Haluan seistä paksusti maan kamaralla, tonkia sitä, haistaa ja kaivaa. Kunhan välillä ojennan selkääni, pyörittelen niskaani ja varmasti katselen kaunista luontoa yhtä lempeillä silmillä kuin itse Härkäkin kaikkea. Niin härkämäisen upea on luonto ja jopa ilmanala näinä päivinä.
Tottakai olen tarttunut moneen konkreettiseen asiaan. Olen jopa istuttanut perunat. Olen rakentanut sillan. Olen kaivanut ison vahvan pensaan ylös ja siirtänyt toiseen paikkaan. Olen murjonut vanhan kukkapenkin ja istuttanut vanhoja perennoja hajoittaen ne ruukkuihin, jossa ne saavat kasvaa niin kauan, kunnes löytävät ottajan tai uuden paikan. Nyt lämmitin savusaunan.
 |
| Sammalsohvani kuvatkoon nyt tuota härkämäistä asentoa. |
Luonto on arvossa nyt! Olen siellä vaeltanut jo pitkin poikin. Joku on löytänyt karhun jäljetkin sieltä, en mokomaa huomannut. Tulin juuri ystäväni Härän luota grilli-illasta. Pöytä notkui herkkuja! Kaikki kaunista, paljon kauniita värejä. Nyt odottelen, kunnes miehet tulevat saunasta, jotta voin siellä köllötellä. Imeä itseeni bioenergiaa, jota juuri savusaunassa on eniten.
Härkä-aika on nautinnon aikaa, syömisen ja lököttelyn. Luonto nauttii, miksi ei sen lapsikin. Härkä on rakkauden aikaa myös. Venus on omassa merkissään ja pehmentää kyynisenkin otetta elämään. Samalla kun Venus herättää kauneuden kaipuuta tässä, se myös herättää huomaamaan erityisesti ystävät ja rakkaat läheiset. Suojelunkaipuu heitä kuin myös luontoa kohtaan voimistuu. Kunhan Härkä muistaisi, että ei hän sitä kaikkea omista. Ei vain kahmisi jotakin itselleen liikaa. Härälle kun ei tahdo mikään riittää.
Mutta eipä pidetä kiirettä. Otetaan joka toukokuisesta hetkestä kiinni kaikki mahdollinen. Kuin piiiitkä ihana rakastelu. Ei haaskata aikaa komeron nurkkiin, ei netin kanssa sohimiseen, ei pikkumaiseen kinasteluun. Nielaistaan sekin naapurin vihoviimeinen kelju huomautus. Annetaan takaisin sopivassa tilanteessa kaksin mitoin sitten myöhemmin. Istutaan kivelle tai pihakeinuun ja hengitetään maan voimaa. Sitä tarvitaan seuraavassa hetkessä, viimeistään kun tullaan kylmään kesäkuuhun. Eikö tähän jo totuttu viime vuodelta.
Näin kirjoitin nyt härkämäisesti nautiskellen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen tosi iloinen kommenteistasi!