Jupiter ja Venus - Mitä kaunista toivon elämääni?

Jupiter avautuva sekstiili Venus. Kuvassa ihmeesti kaksi talvea näinkin pohjoisessa selvinnyt Lawinia-ruusuni. Ruusu kuin Venus itse!

Syntymäkarttani unelmoiva Venus, aistikas, aina kaunista odottaen, luoden, toivoen. Venus on kartallani kolmiossa Kalat-Kuuhuni. Venus valaisee keskeisesti nyt syyskesän maisemaani. Kiertävä Venuskin taivaalla tekee vuotuista perääntymistään Leijonaan. Menneitten päivien hohdetta!  Liisa Taivaanmerkeissä tulkitsee tämän muistoihin vaipuneena aikana sekä matkalle omiin syviin tunteisiin. 

Kirsi Halla-Seppälä luo tähän tilanteeseen syvempää räiskähtelyä:   Sydänkeskuksesi räjähtää ammolleen, aivan kuin salaman lyömänä, ja sinusta tulee rakkauden värähtelyä. Värähtelyä, joka on niin paljon korkeampi kuin rakkaudeksi kutsumamme inhimillinen tunne, että maan kielet eivät sisällä riittävän eläviä sanoja sitä kuvaamaan." Ruby Nelson)

Venus lähti eilen perääntymään Neitsyessä, tekee sitä 40 päivän ajan n. 14 astetta Leijonaan 6.9 saakka. 

Kirsi kysyy: - Millä meiningillä aiot kulkea tätä Venuksen matkaa?  Kirsin blogisivulla Venuksesta enemmän tässä. 

Vastaan: - Minä haluan herkistyä ihmisiin, luontoon ja ruusuihini. Haluan kuunnella ihmisiä, heidän parasta ja kauneinta ääntänsä, sitäkin missä ei ole ääntä tai sanaa. Ihmiset puhuvat sanoja suu tulvillaan. Haluan erottaa sieltä sen kauneimman, senkin, jota he eivät halua julki. Sillä se on usein sitä kauneinta. Haluan kuunnella heidän elämän arvojansa, sitä mitä he ymmärtävät parhaaksi omalle tielleen ja mitä se täyttää siellä, mitä se suojelee tai mitä se kasvattaa heissä.

- En halua kuunnella heidän pelkojansa ja siihen liittyviä negatiivisia ilmiöitä kuten katkeruus, kateus ja arvostelu. En halua heiltä näitä leimoja tarttuvan kehooni tai mieleeni. En halua nähdä heidän sairauttansa negatiivisena, vaan osana elämää ja heidän syvintä itseään, heidänlaisia askelia Maan päällä heidän tiellänsä.  

- Haluan ymmärtää luontoa, jos se kärsii tässä harmaassa kesässä. Tuulee ja sataa päivät pääskytysten eikä kesää tule, vaikka siitä unelmoin. Kuitenkin tiedän, että tällainen luonto on paras mahdollinen jollekin osaa sitä (ainakin Valamon ruusulle). Haluan ymmärtää tätä kaikkea enemmän. Mitä kertovat tuulet? Mitä kertoo jatkuva sade? Mitä ne itkevät? Suomen sää tällaisena on hyvin surullinen, kyyneliä täynnä. Toivon, että yhä useampi ihmissydän heräisi luonnon kyyneliin, tajutakseen sitä enemmän, ymmärtääkseen, tehdäkseen jotakin, jota olemme väistäneet. 

- Haluan kuunnella ruusujani? Niillä on omat surunsa, omat ilonsa vuosituhansien takaa ja tämän kesän ajalta. Ne kantavat sisällään Maan historiaa, kaiken sen mitä he ovat ympärillään nähneet, kaiken sen mitä ihminen on tehnyt sen maalla? Ihmisten tunteet; viha ja rakkaus on niiden sisältöä. Mutta myös unelmat ja toiveet, kipu saavuttamattomasta ja syyllisyys virheistä. 

Ruusu on Venuksen kukka. Venus on itse vaelluksellaan kuin Aurinkokunnan ruusu. Sehän tekee kierrollaan paluineen ruusukuvion vanassaan. Venus herättää meissä kauneudenkaipuun ja halun välittää kaikesta ympärillämme.

Rapuenergisena en voi välttää menneen ihannointia enkä sen melankoliaa. En ihmettelisi, jos mennyt saapuu luokseni muistoineen. Ehkä joku ihminen. Ehkä joku erityinen muisto. Ehkä jokin, jonka olen unohtanut tai painanut piilotajuntaani. En ihmettelisi jos jokin seikka havahduttaisi uudella tavalla näkemään jotakin toisin. Haluan tätä.

- Haluan herkkyyttä. Haluan vielä kuumaa kesää, hellettä, hikoilua ja jälkilämpöä pimenevällä terassilla. Ruusun tuoksua. Lasi lämmintä punaviiniä. Toisiko Venus tämän vielä paluussaan anteeksi pyytäen, että unohti jotakin? Kesän.

Tätä toivon Venukseltani elämääni. Sekä sekstiilissä että tuolta perääntyvältä. 

Jupiter ja Merkurius - uutta kehiin!

Leijonaharjainen Jupiter siellä kurkkii Merkuriustani ja iskee iloisesti silmää, haastaa uuden kimppuun, avaa sekstiilillään huomiota johonkin nostattavaan ja uskottavaan. Uskottavaanko? Tässä  ollaan muutama viikko Jupiterin avautuva sekstiili Merkurius-kuviossa.

Tosi on, kuten astroystäväni Nikki huomioi, niin Ap-kartallani on viitoshuoneessa Marsin yhtymä Auringolle, ja se on vahva vinkki tehdä rohkeasti jotakin. Vaistomainen energia pitäisi olla mukana tekemisille parhaimmillaan. Rapu-energia on vaistojen varaista, sisäisen pakon sanelemaa, ainakin kun Mars on rinnalla. Luovuuden kuuluisi sykkiä, eikä siinä kysytä järjen perään. Viitoshuoneen teema on myös sisäisen lapsen kuuleminen, lapsenmielisyyden ja leikin pinnalle nostaminen. 

Tässä sallin astrologisten energioitten manipuloida itseäni toteuttamaan haaveitani. Haaveet ja astrologia sopivat hyvin yhteen. Astrologiasta löytyy aina jokin voima, joka muistuttaa haaveiden toteuttamisista. 

Tämä kasvi yllä on rönsyakankaali. Meinasin ensin kirjoittaa hulluakankaali. Piti tarkistaa. Huomasin, että siksikin tätä helposti leviävää kukkaa kutsutaan, myös rentoakankaaliksi ja suikertelevaksi akankaaliksi.

Juuri nyt tuo sinikirkkaus herättää huomiota puutarhassani, joten usein nyhdän vierailijoille siitä juuritaimia, siihen on tosiaan varaa. Mielikuvat alkavat lentää tämän kukan rinnalla. Ottaa kaaliin. Jos ottaa kaaliin, pitää siirtyä uusiin maisemiin, uusiin asioihin tai ainakin uusiin asenteisiin. Akkaa ottaa kaaliin. Ei minua ota kuitenkaan. Hullu akka! Se kyllä olen. Ja rönsyävän rento! - Just ku tämä akka! Värikin passaa vetiseen olemukseeni.

Tämä kukka sopii kuin nakutettu Jupiteriin, miksi ei myös Merkuriukseen, aina uusia tiloja hakevaan. Ei mikään ole niin rönsyilevää kuin opinmaailma. Innostut yhteen asiaan, siitä seuraa toinen ja kolmas, ja pian huomaat, että olet verkostoitunut monisäikeiseen loppumattomaan tietojen viidakkoon, jota et kaikkia koskaan tule hallitsemaan.

Ei ole olemassa mitään erillä toisistaan. Galaxi ja kasvi. Ne muodostavat samoja kuvioita, rytmejä, tietostamattomia tiloja, värejä, ääniä. Onkohan kasvilla ääni? Ainakin värähtely on, kuten galaxeillakin omansa.

Tässä rönsyilen. Nikula sanoo tämän parin hyvistä kulmista, että pystyisin kokoamaan resurssejani ja tietojani johonkin suurempaan hankkeeseen. Oikeastaan, Kun Jupiter oli yhtymässä Merkuriukseen joskus toista vuotta sitten, minulla oli mielessä jo suunnitelma, jota nyt pyrin toteuttamaan. Niin hullu kuin se onkin. Tähdet ovat osallisena. Nikula tulkitsee tätä kuviota myös esiintymisenä tai lehdistön mielenkiintona. Hah, toivon kumpaakin!

Siis on syytä virittäytyä näihin energioihin, puntaroida, ideoida ja yhdistää kaikki mahdollinen. 

Joulupukki kutsumassa jumalten sanansaattajaa uuteen kokkikilpaan! Tuleeko siitä sotkuinen soppa vai hyvin toimiva juhla. Se on ideoitsijasta kiinni. Taivas on nyt kuitenkin sen puolella.

Tärkein taivaankappale näinä aikoina on ollut Pluto! Mitä olemme oppineet tästä planeetasta? Sillä on sydän? Jäinen sydän?
Tässä selontekoa siitä, tosin aika nopeaa englantia...

Jupiter ja Uranus - Kuinka paljon uskallat?

Olen usein elämässäni huomannut, että unelmoitsijoita on turhan paljon. Ja mikä hassuinta, juuri pahimmat unelmoitsijat löytyvät sieltä, jotka kunnioittavat itseään realisteina ja järkevinä ihmisinä.

Tämän olen nähnyt. 

Onko sitten niin, että 'nähnyt' tarkoittaa puolustamista, ja se että olen nähnyt sitä muilta, on vain oman vian tai heikkouden peittämistä. Nimittäin itseäni on aina kutsuttu unelmoitsijaksi ja taivaan rannan maalariksi. Varmaan tätäkin. Mutta olen monta unelmaani toteuttanut. Silloin unelma sammuu ja arkisoituu. Uutta olen aina rakentanut.

Se 'näkeminen' on sitä, kun nämä järkevät ihmiset sanovat 'ehkä joskus', 'jos' , 'kun' ja 'sitten joskus'.

Tai he jopa sanovat: - Eihän siinä oikeastaan ole järkeä. Mitäs minä nyt hössöttämään turhia. Minulle riittää tämä. Jos se ei onnistuisikaan.

Ja voi kun he unelmoivat, että olis kai se mukavaa jne. 

Kyllä minä ihmettelen heitä. Olen tullut siihen tulokseen, että unelmaan ei uskalleta tarttua. Siinä voi pettyä. Se tosiaan voi mennä päin honkia. Sitähän voi joutua vaikka naurunalaiseksi.

Kuolevat he kuitenkin.

Jupiter ja Uranus olemassa olollaan yrittävät leikata järjen poikki! Jupiter uhittelee, vikittelee ja jopa liioittelee kaiken toteutumista, unelmankin. Kyllähän siinä jossittelijoilta menee joskus jopa onni ohitse. Uranus ei tee näin. Se on kerrasta poikki. Maa vajoaa hetkeksi jalkojen alta. Käsi murtuu. Auto hajoaa. Maailma ympärillä särkee jotakin heti reilusti. Maanvyöry. Lentokone putoaa talon päälle. Pörssiromahdus.

Eli yhteisöllinen Jupiter antaa mahdollisuuksia. Kosminen Uranus särkee kysymättä ja muuttaa pakosta elämää. Hyvään ja järkeen uskovat kokevat järkytyksiä.  Ymmärtäisin, että tässä Jupiter ja Uranus kuvaavat näitä suuria arkkityyppejä, arkkilajeja, asioita, jotka toimivat yksilön ympärillä ja yksilön järkeistämisestä piittaamatta.

Mistä sitten saada rohkeutta tarttua Jupiterin mahdollisuuksiin ja löytää joustoa ja uutta asennetta Uranuksen muutoksissa? Saako sitä synnyinlahjana? Perimänä? Kasvatuksessa? Ympäristön tuesta?

Vai syntyykö rohkeus jossakin syvällä yksilön omassa viisaudessa? Tai onko se vain päättömyyttä?

Olen itse joutunut näitä juttuja usein miettimään. Rapu-Aurinkona ja mukautuvana tyyppinä rohkeus joskus pettää. Skorpioni-nousuisena se voi vetää vielä syvemmäs epäilyihin. Kiitän aina 1. huoneen Jupiteria Jousimiehessä. Pelastusrenkaani. Uhmani ja intomieleni. Elämäni tuli!

Tulienergia antaa usein rohkeutta astrologisesta näkökulmasta katsottuna. Sen puutetta voi syyttää sitten myös rohkeuden puutteesta. Vai voiko? Ei ilma-elementin voimat riitä, vaikka ideoita olisi kuinka paljon. Eikä vesi-elementin itkut tai tunteilut. Vaikka jotkut osaavat sitäkin käyttää tahtonsa perille saamiseksi. Maatakin tarvitaan, mutta siihen ei saa jäädä kiinni. 

Tällaisia mietteitä siksi tässä, koska on aika, jolloin Leijona-Jupiter avaa iloisia sektiilejä syntymäkarttani stelliumille alkaen Uranuksesta ja jatkaen samaa rataa Cereksen, Merkuriuksen, Venuksen ja Auringon kanssa. Minun pitäisi uskaltaa! Taivas on tukenani. Ainakin.

Samalla on päällä myös sulkeutuvana Jupiterin neliö Nousumerkilleni. Haluanko tehdä jotakin uutta? Haluanko vielä kokea ja kasvaa?

Sitten on olemassa kaksi eri asiaa. Ihmiset enimmäkseen odottavat, että tulee joku joka potkii ja jonka kanssa sitten yhdessä. Toinen juttu on se, että olisi itse se potkija, alkulaukaisija, uskaltaja ja toimeksi panija. 

Sillä jos saa rohkeutta tarttua johonkin uuteen, niin joka tapauksessa se ainakin kasvattaa. Menee se sitten syteen taikka saveen. Mitähän karman laki tähän sanoo?

Huokaan ihan ääneen. Löydänkö rohkeutta tarpeeksi omille ideoilleni? Olenko odottaja vai potkija?

Tällainenkin sivu löytyy, tässä Jupiterin sekstiili Uranukselle

Jupiter-vieraita-ystäviä-häitä koko kuukausi!

Näin on varmasti kaikkialla! Lomalla vieraillaan sukulaisissa, kutsutaan ystäviä grillijuhlille. Jupiter yhtymä Venus (karkaa välillä, mutta perääntyessä taas kohtaa) heiluttaa vappuviuhkaa ja on oivana .... mikä tyttö se olikaan kaikkialla kilpa-areenoilla, iskua ja vauhtia antamassa kaikelle yhteiselle hommalle ja  tapaamiselle.

Tuoli on aina istumista  varten ja jaksaa odottaa istujaansa.

Oma heinäkuun astrokalenterini on nyt Jupiteria pullollaan. Otan kyllä vaarin siitä, vaikka päätä seinään lyöden. Sitähän voi innostua liikaakin.

Jo parina heinäkuun päivänä tässä on vieraillut kaikenlaisia, enemmän rakkaita ja vähemmän tuttuja vierailijoita. Yksi kiikutti aika kaukaakin minulle ruusuntainta tutkittavaksi ja hoidettavaksi, ja naapurikin oli saanut päähänsä muistaa synttäripäivää tuoden kassilla kaksi ruusupurkkia.

Kivitasku ja leppälintu hätäilevät poikasiensa kanssa, jotka opettelevat lentämään, raukat ja välillä joutuvat kissan suuhun. Minä pelastelen niitä kissan suusta jonnekin oksalle ja suljen Ruusaa välillä huoneelle. Pitää niitä auttaa.

Mutta en auta vattukärsäkkäitä, jotka katkovat nuppuja pensaista. Kerään jokaisen pikkumunia täynnä olevan katkastun ruusunnupun ja poltan pesässä.

Tällaista vierailua. Nuorin poika tulee kotona käymään, sisko Ruotsinmaalta piipahtamaan, toisenkin pojan perhe, serkkukin. Jupiteria parhaillaan. Transiitteina itsellä Jupiterin sulkeutuva kolmio Jupiter. Kunpa osaisin hoitaa suunnittelemani projektin nyt jouhevasti, ketään unohtamatta, ketään päälle polkematta. Se olisi projekti, jota olen jo miettinyt pari vuotta ja joka jatkuisi muutaman vuoden eteenpäin. Pikkuisen kuitenkin pelottaa...

Ja kun Aurinko on Ravussa ja Mars Ravussa, pitää vain muistaa, miten ja mihin energiat riittävät.

Marsi yhtymä Aurinko - energiat esillä!

Kuvittelen näin: - Mars, tulinen voima, herättää eloon uinivia rapu-energioitani sen tullessa yhtymään Aurinkooni. Tulppaani tuossa...muistuttamassa 'tulppa auki' ja levälleen. Mutta mitä voi tapahtua, jos jonkin energiatulpan aukaisee levälleen? Ja vieläpä vetisen-intuitiivisen rapuenergian? Kuvittelen edelleen, että se voi herättää minussa toimintaan uinuvia luovia virtoja, aukaista kuin padon. Yhtä hyvin se voi päästää ne virrat levälleen tulvivaksi, vaaralliseksi vahinkoa tekeväksi voimaksi. Se ei liplattele iloisesti ja kevyesti kuin rantavesi auringon paisteessa, eikä se noruskele hiljaisena purona metsän uumenissa. Sitä voi rajoittaa vain ravun varauksellisuus, varovaisuus ja ujous, vaikka senkin voi Mars murskata ja tuoda uudenlaisen rapuihmisen sieltä esiin. Rapuihmisten kannattaa miettiä tätä, varautua tähän. Mars jyllää tavalla tai toisella Auringon editse ja iskee sen avulla voimansa pieneen Maapalloon ja sen asukkaisiin, nyt varsinkin rapuihmisiin. Kirjoittamisen hetkellä Aurinko on jo 10 astetta Rapua, Mars 5 astetta Rapua. Itsellä Aurinko sijaitsee 4 astetta Rapua. Roimasti päällä Mars!

Liisa Taivaanmerkeissä on kanssani samoilla jäljillä, kun hän huomasi myös täysikuun olevan tällä hetkellä vastakkaisessa merkissä Kauriissa.

Kun tunnustelen tätä vaikutusta itsessäni, löydän vain herkkyyteni. Rapumaisesti voimistuu menneisyyden ihmiset ja kohtaamiset. Ehkä juuri herkkyydestä lähtee se 'tulva', toivottavaasti se on luovuuden tulvaa ja luottamista sen positiivisuuteen, kasvuun ja eteenpäin menoon. Puske päälle, mutta harkitse! Tässä täytyy myös muistaa Auringon ja Neptunuksen neliö syntymäkartallani ja sen vaikutus. Intuitio vahvistuu, todellakin, mutta myös kuvitelmat ja illuusiot voi saada vallan. Miten järkikulta siinä pärjännee?

Mitä sanovat muut astrologit? Nikula, joka tulkitsee yhtymän 'kovana' transiittina, löytää Marsin ja Auringon yhtymästä saman elinvoimaisen puhdin. Ajatus lähtee ulospäin. Teet aloitteita ja uusia hankkeita. Marsin tapaan nämä ovat usein lyhytaikaisia, mutta riippuen kartan muista yhteyksistä voi myös kantaa. Kuitenkin tässä kuviossa ilmenee kärsimättömyyttä (uskoisin ainakin, jos Aurinko on tulimerkeissä) ja häiritsevyyttä. Myös itsekkyys ja omat pyrkimykset saattavat korostua. Kaikesta voi sitten seurata väsymys ja ylirasittuminen. Vesienergiassa voisin ennustaa jopa sairastumista ja ilmamerkeissä pettymystä.

Lehtiranta & Stenberg tulkitsevat tämän kuvion poikkeuksellisen tarmokkaaksi ja aikaansaavaksi. Vauhtitransiitti! (Voi, voi miksi en tunne sitä näin? Vesi-ihmisen aikailuako?) Mutta tällainen vauhti voi olla kuin jarruton auto. Kauhulla voi huomata, että ei muistanut ottaa huomioon muitaja altistuu tapaturmille. Tanssiminen ja seuraelämä sopisivat tähän kuvioon hyvin! Minullekin! Nyt siis aika avata kesäinen lavatanssiharrastus!

Positiivisuudestaan tunnettu Seppo Tanhua tulkitsee tämän luovuuteen iskeväksi voimaksi, uuden kahden vuoden aikaisen päämäärän ensiaskeliksi. Tapaturmat ja vaikeudet tämän edessä asettavat päämäärän paremmin tarkasteltavaksi. 

Samoilla linjoilla astrologit ovat, painottavat ehkä vähän eri asioita. Toisaalta nämä tulkinnat painottuvat yksittäin itse yhtymään yleensä eivätkä puutu kartan muihin tekijöihin, jossa sitten voi oma tulkinta löytää joko voimaannuttavia tekijöitä tai jarruja. Itse näen yleisen Jupiter - Venus - yhtymän leijonassa tässä suosiollisena ja tähänkin transiittiin onnettarena. Kaikki se tapahtuu minulla jopa samassa huoneessa. Jos vaikka saisin henkistä puhtia?

Kun vähän selailin nettiä, löysin englanninkielisen Astrology King-sivustolta aika ego-mahtisen tulkinnan tästä.  Uskon, että Mars nostaa egon todella esiin, hyvässä ja pahassa!