torstai 8. joulukuuta 2016

Joulutonttujen Saturnus

Saturnus ei ole hiljaa tuolla Aurinkokunnassamme. Sillä on nytkin paljon kulmia, paljon asioita ja paljon sanottavaa, sormi pystyssä! Onhan se Jousimiehessäkin ja haluaa opastaa, opettaa, saarnata ja muistuttaa. Leikkii innokasta opettajaa siinä.

Vai voisiko Saturnukselle antaa joulutontun arkkityyppiä? Jos Jupiter on Joulupukki ja jakaa lahjojaan, niin eikö Saturnus ole se vahti, joka kulkee ikkunoiden takana?

Otanpa Lehtirannan astrologiaa tähän jälleen. Miten hänen osoittama tulkinta osaisi vastata kysymyksee-ni?

Saturnus on tärkein mitta taivaalla ja viittaa karmallisiin kuvioihin. Lehtiranta  on henkisen astrologian kannattaja. Saturnus on myös ISÄ AIKA, pitää tilikirjaa, jossa ihminen kohtaa menneisyytensä jalanjäljen. Sen missä onnistuimme korjaamaan jotakin, sen missä emme.

Tässä näin äkkiä rouhittua. Tuo tilikirja on kylmää järkeä, kovia faktoja ja raakaa todellisuutta täynnä. Sitten on kunkin valinta siinä suuntaan ja toiseen. Työskennellä kanssa, tai vastaan. Toisella puolella onnellisuuteen johtava neuvon vastaanottaminen, sen puntarointi ja oppiminen sen kautta. Toinen puoli on katkeruuden, pessimistisyyden ja muiden syyttämisen puoli.

Eikö se kuullosta vähän kuin ikkunoiden takana hiipivien tonttuen kontrollilta ja arvioinnilta, miten se onnistuu. Suureen paksuun kirjaan tulevat kaikki tiedot. Sieltä löytyy kehityksen kulku, se mitä olemme oppineet, mitä voimistaneet, mitä heikentäneet tai miten taantuneet. Eikö se olekin kuin suuri aikakirja elämästämme, niin kutsuttu henkinen akaasinen kirjasto, jonne on tallennettu kaikki tieto? Tuo tonttujen muistikirja voisi olla sen jouluinen metafora. 

Miten sitten voimme päästä kurkistamaan näitä kirjoja? Saturnuksen merkkien, huoneiden, aspekteiden ja transiittien kautta, ymmärtäisin. Sitten on jokainen vastuussa siitä, mitä sen tiedon kanssa tekee  vai tekeekö mitään.

Miltä tämä kaikki nyt sitten tällä hetkellä näyttää? Saturnus on 18 astetta Jousimiestä, tällä hetkellä Aurinkoon yhtyneenä, kunnes Aurinko kulkee sen ohi tai oikeastaan me kuljemme ohi suhteessa Aurinkoon Saturnus siellä takanamme. Siinähän se, filosofinen opettajamme! Sallii yllemme nuorekasta ja seikkailunhaluista henkeä ja muistuttaa sen saamisesta tasapainoon. Ehkä liialliseen matkustelemiseen tulee rajoituksia. Olisiko sittenkin joulu kotimaassa paras? Tehdään mielikuvitusmatkoja! Aurinkoenergiakin ohjaa siihen. Kerrotaan tarinoita, luetaan seikkailukirjoja, katsotaan elokuvia, dokumentteja, luetaan kirjoja ja selaillaan nettiä!

Saturnuksella on tällä hetkellä myös mukavat sekstiilit Jupiteriin ja Marsiin. Se on sulkeutuvana Jupiteriin; mieti mitä sanot, jotta suhteet säilyvät, varo liioittelua, pysy totuudessa, kiitä ja kehu kun on syytä! Voit saada mukavia lahjoja! Avautuvana tuo sekstiili on Marsiin; toimi sydän avoinna, sysää pois kauna ja kateus. iloitse Saaran menestyksestä, kiitä miestäsi, poikiasi, perhettäsi! 

Sillä kaikki hyvä kirjataan! Ja karmasi kevenee! 

Saturnuksella on myös kolmio Uranukseen. Toimi mieli avoimena, etsi ymmärrystä siihenkin missä sinulla tulee rajat eteen. Uranus antaa rohkeutta särkeä noita rajoja vähän. Huomaat, kuinka olotila kevenee. Jotain uutta valaistuu eteesi. Et kai vain löydä siitäkin negatiivista ja vihoittele!

Muista, et itkeä saa, et meluta saa, tonttu voi tulla ikkunan taa! 

Saturnuksen tanssi on kaunista, harmoonista, mutta rajallista ja vähän kaavamaista. Kuten suomalainen tanhu! 


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulukuun Neptunus

Mitä olisi tähtikarttamme ilman Neptunusta!

Jokaisen kartalta se löytyy, vaikka kaikilla ei kulmia teekään. Neptunus on valtava sininen purjehtija Aurinkokunnassamme. Ehkä se aika, kun se löydettiin, herätti ihmisiä myös enemmän tietoiseksi illuusioistaan, utopioistaan, haaveistaan, unel-mistaan, tunteistaan, erehdyksistään, yleensä tietoudesta itsestä osana ihmiskuntaa. Ja pyyteettömästä rakkaudesta. Luomisesta osana universumia.

Se löydettiin 1846, jolloin spiritualismi, sen mukana kaikki 'huuhaa' levisi Amerikkaan ja myöhemmin ympäri läntistä maailmaa. Nukutusaine keksittiin. Yhtäkkiä fyysinen maailma tuli epävarmaksi. Neptunus, sininen suuri kaasumuodostelma! Kuin Aurinkokuntamme huume.

Katsoin varsin kuinka Erkki Lehtiranta on tulkinnut Neptunusta. Hän jakaa Neptunuksen vaikutuksen kaksijakoisesti: "Ylemmällä tasolla siihen liittyy korkeita henkisiä virtauksia, hienoa inspiraatiota, kuolematonta taidetta, luovaa mielikuvitusta, erilaisia henkisiä kykyjä, pyyteetöntä rakkautta sekä aitoa auttamishalua ja uhrimieltä. Alemmalla tasolla sen energiat edustavat puolestaan petoksellisuutta, itsepetosta, iluusioita, virtatulia, kangastuksia, hallusinaatioita, addiktioita ja pakoa todellisuudesta."

Tulee mieleen tuo Imatran ampumiskohtaus...

Miksi emme voi elää ilman kahta tai vastakkaisuuksia? Ylempi ja alempi. Henkisempi ja ei-henkinen. Realiteetti ja huu-haa. Mitähän loppujen lopuksi on illuusio? Jos luulemamme realiteetti onkin illuusiota. Muistuu mieleen filosofi Berkeley, joka väitti, että vain henkinen on totta. Se mitä emme fyysisesti koe. 

Ikuinen sumuinen Neptunus ja sen johdanteet, tässäkin. Arkkityyppi tuntemattomuudesta?

Nyt Neptunus on 9 astetta Kaloissa, sille määrätyssä merkissään, näin on joskus tulkittu ja päätetty. Tämän Neptunuksen jos minkään pitäisi henkistää ja luoda kaikkea tuota mitä Lehtirannan ylempi Neptunus on. 

Kun katson joulukuun Neptunusta, se näinä päivinä on neliössä Jousimies-Aurinkoon ja tullenee olemaan sekstiilissä Merkuriukseen. 

Itsellä on tuo Neptunuksen neliö Aurinkoon. En vain tiedä onko se ylempää vai alempaa. Vai sielläkö välissä etsiskelen? 

Yritetään löytää tuota ylempää! Varsinkin nyt kun Aurinkokin on filosofisessa Jousimiehessä.

Haluan löytää tähän tanssin, joka kuvaisi Neptunuksen ilmentymää... Se on




torstai 1. joulukuuta 2016

Jouluastron maisemissa Uranus


Joku kerran sanoi, että ruusutarhan pajuaitani portinpielen muistuttavat Oinaan sarvia. 

Sopinee hyvin Uranuksen tunnuskuvaksi tähän.

Uranus on 20 astetta Oinasta, Venus 23 Kaurista. Ne ovat olleet näinä päivinä neliössä toisiinsa. Viuh, se menee pian ohi, sillä Venus ei pitkään koskettele kulmia.

Huomaan uutisista että Guggenheim kaatui. Kasvuyritystapahtuma Slush Helsingissä. Jossakin vanhuksilta on lopetettu tiettyä lääkintää ja he nousevat sängystään ylös.

Arvomaailman mittelöä kaikkialla maailmassa. Trump ja Putin. Länsi ja Itä. Mies ja Nainen. 

Trump haluaa muutoksia taloudessa ja ympä-ristössä.
Putin puhuu talouden ja ympärstön puolesta.
Onko Trump sotaisa lännen mies? Putin idän tunteikas nainen? Joku voi nyt möläyttää.

Luin juuri Paolo Coelhon kirjan Alef. Coelho matkustaa Siperian halki junalla ja tapaa venäläisiä lukijoitaan. Lopulta Putinkin haluaa tavata Coelhon. Tapaamisesta ei kerrota sen enempää.

Mutta että Putinkin on lukenut hänen kirjallisuuttaan. Se oli minulle yllätys.

Alef ei ole henkilön nimi. Se on yllättävä paikka ja hetki, jolloin henkilö tai henkilö toisen kanssa kokee maailmankaikkeuden pisteen. Siinä voi kokea menneisyyttä tai tulevaa. Luulen, että olen itse kokenut näitä humauksia ja jäänyt vähän hölmönä ihmettelemään. Mielenkiintoista oli lukea tästä Coelhon tulkitsemana.

Mutta se Uranuksen "Alef" Venuksen kanssa, joka vaikuttaa kaikkeen ja kaikkialla, se voi olla ihmissuhteiden kaaosta, pelkoa, että jotain luhistuu ja yhtä hyvin kansainvälisten suhteiden laajentumista kuin epävarmuuttakin. Se jää kaikki muhimaan.

Itsellä tuo Venus on juuri ohittanut Rosengard-asteroidini. Eipä siis ihme, jos aivan tutajavana innostuksesta tutkin jälleen ruusujen ja niiden kasvattajien historiaa. Venus on avautuvassa sekstiilissä Ascendenttiini, joten hyvä kuvio aloitella sitä huomionosoituksen hakua, jota seuraavankin ruusutarina-kirjaseni osaksi toivon.  

Joulukuun alkupäivät onkin minulla astrokalenterissa hyvin Venus-voittoista. Tässä tanssii muuten Venus-jumalatar! Mieleen tulee kyllä myös Kreetan käärmejumalatar.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kauris-Venus lämmittää saunan!

Mitä ajallemme tuo Kauriin Venus, joka juuri on ylittämässä Pluton vaikutusaluetta?

Minulla on monenlaisia horoskooppikirjoja. Otinpas hyllyltä Johannan Horoskooppikirjan, jonka on kirjoittanut Virve Eskelinen vuonna 1993. 

Uskon, että kaikki horoskooppikirjat pohjautuvat jollakin lailla vanhaan kokemuksen ja totutun kautta saatuun tietoon. Ero on usein siinä, mitä asiaa on tulkittu ja mitä tietoa on painotettu. Virven kirja painottuu ihmissuhteisiin ja merkkien toimivuuteen siinä.

Huomasin, että minulla on hyvin maaelementtinen Venuksen suhde kolmiossa oman juurikarttani Marsiin, avautuvana. Ennen tuota tietoa pähkäilin erästä asiaa ja tein siihen päätöksen. Tuollainen maa-kolmio valaisee maapohjaisesti useinkin asioita, mitkä ovat jo muhinneet mielessä. " Olet löytämässä elämääsi helpottavia ja kaiken lisäksi hyvältä tuntuvia oivalluksia jokapäiväiseen elämääsi", kuuluu tämän kuvion tervehdys. Kuitenkin ajan hengessä on taustalla mahdollisuuden arvovaailman pohjalta.

Joskus tuntuu, että joidenkin ihmisten kanssa ei olla samalla aaltopituudella. Silloin pitäisi osata jättää hänen maailmansa rauhaan ja ohjautua omansa kanssa omaan suuntaan. 

Mutta mitä kertoo minulle Virven kirja Kauris-Venuksesta? Mieheni oli Kauris. Kauris on johtava merkki. Tavallaan mieheni oli johtaja, kuten tuossa kirjassakin mainitaan. Uskon, että miehelläni oli myös Kauris-Venus. Kirjassa on mielestäni oivallisesti korostettu Kauriin johtajuutta sanomalla, että se ei synny äkkirysäyksellä, vaan pitkän tähtäimen ahkeruudella. Samalla kun hän voi olla johtaja yrityksissä tai instituutioissa, samalla hän voi olla johtaja omalla maallaan esim. maanviljelyksessä tai metsänhoidossa. Mieheni suurin ammattihaave olikin metsänhoitajan osa. 


Siis Kauriin arvot ovat järjessä ja maassa! Kauris-Venuksen arvot voivat yhtyä tähän. Kauris-Venus osoittaa ihmissuhteissaan rakkautta toimimalla. Kauriin lemmenosoituksia voivat juurikin olla aamuateria sänkyyn tai lämmittää sauna! Kyllä vain! Kun Kauris-mieheni aikoinaan jäi eläkkeelle, hänen lempiharrastuksensa oli lämmittää savusauna kyläläisille ja ystäville! Monet sen muistavat. 

Eikä siis ihme! Minäkin lämmitin tuon savusaunan ystävilleni eilen. Hyvillä mielin.

Kauris-Venus on parhaimmillaan tehdessään näkyviä tekoja, toimimalla niiden ihmisten eteen, joita arvostaa ja rakastaa! Ja nythän on se aika. Rakennetaan ystäville mukavia tuokioita vaikka vain yhdessä piparkakkuja tehden.

Siitäpä sain itsekin vinkin. Hyviä nuo horoskooppikirjat!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Pluton jouluiset horoskooppiterveiset ... mielenmaisemista

Jotenkin elämäntilanteeni on sellainen, että tekee mieli hurjistella jollakin lailla.

Aion hurjistella astrologian kanssa. Olin auranpuhdistusistunnossa ihan yksityisesti, ja sillähän on seuraukset. Ajatteluni on kristallinkirkasta? Huomaa, tuo oli vitsi! Päinvastoin, ajatukseni pulppuaa kuin virtaava lähde ja hukuttaa ympäristön, jos en jotenkin jotakin pura.


Siis aion tehdä täksi jouluksi horoskooppia omalla tavallani; mielikuvien temmellyksestä ja siitä pikkuisesta astrologisesta tietolähteestä mitä minulla on. Olkoonkin sitten väärin leikkiä näin vakavan asian kanssa. Lukijoiden ei pidä ottaa minua vakavasti. 

Olen lukenut monenlaista nykyään; filosofiasta Tsingis-kaanin verisiin sotiin ja siltä väliltä. Ideamaailmastani voi kummuta mitä tahansa. Rapu-energiani on vaikutteille hyvin altis.

Ensinnäkin Pluto! Tuo mahtavin, joka liikuttaa koko Aurinkokuntaa, planeettojen energioita ja sitä kautta yksilöäkin. Kaukaisimpana energiana sulkee kuplaansa koko katraan. Sehän voi jopa hallita arkkityyppeihin taipuvaista ajatteluammekin. 

Pluto on Kauriissa 15,46 astetta. Siihen on juuri tällä hetkellä yhtyneenä Venus 15,54 astetta Kaurista.
Eli Pluto sinkoaa singnaalejaan suoraan Venuksen kautta nyt Maahan. Arvot ovat ratkaisevia! Pyyteettömän rakkauden tilaa etsitään. Jos arvossa on hallita muita, niin ei voi mitään. Jos pyyteettömäksi rakkaudeksi luulema onkin vain egon itsekästä omistamista, niin mitä voit. Mutta vaistoan, että tässä maailman historian hetkessä nyt jos koskaan, ovat arvot hyvin muutosalttiita ja niin pitää olla. Vai kantavatko vanhat arvot tätä maailmaa?

Koko tämän ajan kartta, nyt joulun alla, on toispuolinen. Eli melkein kaikki planeetat Uranusta lukuunottamatta ovat asettuneet kartan oikealle Sinä-puolelle. Mitä siis Pluto heristelee? Kohtaamaan sen toisenko? Eiköhän näin joulun alla voisi olla hyvä nostaa katse toiseen, Sinuun. Pluto on tarkassa neliössä Joulupukki-Jupiteriin Vaa'assa. Miten paljon löydät itsestäsi pyyteetöntä rakkautta, iloa ilman oman arvon menettämistä? Pluto on neliössä Uranukseen, ei niinkään tarkassa, 6 asteen erolla. Jätän tämän. Uranus on kuitenkin peruutustilanteessa, joten myöhemmin tilanne voi muuttua. 
Pluto on sekstiilissä Kheironiin. Terveys- ja hoitaja-asiat ovat vedetty päivänvaloon ja yhä edelleen!

Siis Plutolla on tosiaan hirvittävät ravistuskosketukset kaikkeen sen kehän sisäpuolella olevaan! Sen tutaa Telluksemmekin. 

Tästä tuleekin mieleeni Steiner. Luin joskus jo hamassa nuoruudessani hänestä jotakin. Ja yksi asia tulvehti sieltä esiin Pluton yhteydessä. Steiner joskus tulkitsi ihmiskunnan ajatusmaailman voimaa. En ole varma tulkitsinko häntä oikein ja muistanko oikein. Hän kuvaili tuota ajatusmaailman fyysisyyttä. Sitä miten se vaikuttaa maapalloomme. Muistan kun luin tätä kohtaa. Pysähdyin, kulmakarvani varmasti nousivat ja sanoin ääneen: -Ohhoh! 

Se mitä luin, oli muistini mukaan näin: Tuo ihmisten ajatussuma, varsinkin se negatiivinen ja kaikki pelon alaiset tunteet mukaan luettuina, kerääntyvät kuin saastemassaksi Maapallon ympärille, jarruttavat kehitystämme ja vaikeuttavat olotilaamme. Vain positiiviset (mitä sitten ne lienevätkään) ja rakkaus voi hajoittaa ja ohentaa tuota kamalaa Maan ympäröimää saastevyötä. 

Nyt kun mietin pientä Pluto-kääpiöplaneetta, jonka taustalla on kuitenkin mahtavat vastuun- ja velvolllisuuden alueelta tulkitut voimat Kauriin galaxeista, niin sieltä voisi löytyä jotain jähmeyttä hajoittavaa ja uudelleen rakentavaa voimaa. Ravisuttaa kaikkea sitä, mikä on pielessä. Voisko olla näin? Kaikki se mitä Pluto vaikuttaisi Aurinkokunnassa, Maassa, ihmisyhteisössä, voisi olla puhdistavaa ja ajatusmaailmoja avartavaa. Jos kerran Pluto on voimallisin arkkityyppi tekemään muutoksia, niin muutoshan voisi olla yhtä hyvin todella hyvää jos pahaakin. Vai eikö hyvää voi kokea muuten kuin jonkin kauhean kaaoksen kautta? Olisiko maailmamme ehkä toinen silloin, kun Pluto saapuu Vesimieheen? Ajattelutapammekin toinen? 

Taas tulee mieleen se, että loppujen lopuksi ihmiskunta yhdessä kaikkinensa luo tätä maailmaamme, kuten on luonut symboleikseen nuo planeetatkin.  Pluto-arkkityyppi on kuitenkin aina hyvä heräte siinä, mitä olemme luomassa. 

Tullakseni pieneen ja arkeen. Voihan arvoja aina muuttaa. Ne voivat olla itselle vääriä, toiselle oikeita tai sitten oikeampia kummallekin. Lupasin itselleni, että keskityn marraskuussa enemmän ystäviini. Auranpuhdistuksessa sain muistutuksen siitä, että toisen elämään ei saa mennä liiaksi koskemaan. Vierellä voi silti kulkea. Elä itse ja salli toisten elää. Leben und leben lassen!

Kuoleva joutsen...

maanantai 14. marraskuuta 2016

Komeasti liikkeelle!!

Kaikenlaista liikettä taivaalla! Superkuu Härässä, Venus vinksallaan, Neptunus töksähtää perääntymisellään ja vaikka mitä.

Yritin Superkuun noustessa ihailla sitä monella tavalla. Ajoin kameran kanssa kylän perukalle missä on pitkästi aavaa peltoa. Siellähän se Kuu komeili. Moni muukin auto pysähtyi sitä ihailemaan. Kameraani en sitä saanut. Pitäisi olla aikavaloitus itse säätämällä. Kävelin vielä metsäänkin Jätinkirkon raunioille sitä ihailemaan. Matalalla ollessa se oli tosi komea. Ylös kiivetessään sen loisto himmeni.

Astrologian Taika Hullunkuun-osiossaan kuvailee Härkä-Superkuuta ja sanoo näin:  Härkä on parhaimmillaan riittävä, yllättävänkin runsas, rikas, tuottava ja hedelmällinen.


Koska en saanut kuusta kunnon kuvaa, niin kuvasin edellisen kuvauksen mukaan tätä autoa, jonka nappasin mukaan eräältä matkaltani huoltoasemalta. Se oli niin söötti. Sopinee varsinkin nyt kun Jupiter kulkee vauhdittamaan yhtymällään MC:täni. Sitä vauhtia onkin riittänyt, sillä ajelin pitkin ja poikin E-Suomen teitä vieden pojan muuttokuormaa ja tervehtien ystäviä vähän muuallakin. Sain Juhani Nummelan sähköisen astrologiakurssin myös päätökseen. Se oli ihan tarpeen minulle, ja sen loppuun saattaminen sopi täydellisesti tähän täyden Kuun aikaan. Nyt sitten vain mietin, mitä sitten tehdä. Ainakin pohjamaalasin taulunpohjia...

Se mikä on astrologisesti mielenkiintoista, on myös tuo Neptunus, 9 astetta Kaloja, juuri Superkuun päivänä pysähdyksessään. Astrologian Taika-blogissa siitä on herkullinen lause: Tästä se liuku, tavoittamattomuus, höttö-ihanuus ja henkisyys taas alkavat. 

Tuolla medioissa on hehkutettu sanaa HYGGEILY, jonka eräs ystäväni käänsi hämäränhyssyksi, minä taas hyssyttelyksi tai tuo höttö-ihanuuskin voisi sopia. Hössöttely! Sitä pitää löytää tavalla, josta voisi uhkua ihanaa rauhaa. Rauhan keskellä syttyy usein ne parhaat ideat. 

"Tunnelmista syntyy hyvä elämä". Tällaisen lauseen löysin tämän päivän astrokalenterista, missä planeettarunsauden takaa Venuksen olotila koko marraskuuksi. Otankin tämän kuun motoksi ystävät!! Huomioin jo matkallani, että ystävyydestä löytyy se hyvä olo. 

Pidetään huoli ystävyyden siteistä!

lauantai 5. marraskuuta 2016

Jupiter valaisemassa Keskipäiväni marraskuuta!

MC eli työnakseli sijoittuu kartalla Keskipäivään, jolloin jokaisen kartanomistajan tulisi olla virkeimmillään ja ulkoiseen työhön suuntautunut. 

Tietenkin akselin paikasta riippuu millaisilla energioilla sitä työtä tekee eli mikä merkki siihen kohdistuu sekä millaisia kulmia MC ja siinä lähettyvillä olevat planeetat omaavat. 

Toisella puolella akselia on sitten IC eli kotielämä. Sehän on minulla omavaltaisessa Oinaassa. Kotona olen itseni herra ja perheeni, ehkä sukunikin matroona, joka tietää mitä tekee. Siihen on Ruusukavaljeeri-asteroidi yhtyneenä sekä Juno, joten enpä ihmettele, jos edesmennyt mieheni rakasti ruusuja ja oli ihana ruusumies kaikin puolin. 

Itselläni on laiskanletkeä asioita puntaroiva ja unelmoiva työnakseli Vaa'assa. Ei siis ihme, jos minua jo alakoulun opettaja nimitti unelmoijaksi. Kaiken työhön liittyvän kannan kuitenkin vastuullisesti ja sitkeästi tasapainotellen erilaisten ihmisten, asioiden ja päämäärien kanssa. Vaaka-merkki on johtava, ulospäin suuntautuva ja ilma-elementtiä kantava merkki. Tuo johtavuus ei tee minusta minkäänlaista johtajaa, vaan etupäässä ohjailevaa ja opastavaa tyyppiä. Siksipä olen melkein kuollut, jos olen joutunut neljän seinän sisään yksin pakertamaan. Vaaka ja sen planeetta Venus onkin osoittanut minut aina palvelevaan ammattiin, missä olen saanut estotta jakaa luovuuttani ja vuorovaikutustaitojani. 

Minun arkkityyppini Diana eli Artemis on yhtyneenä MC:hen ja antaa minulle puhtia, jota joskus ihmettelen itsekin. Siinä on ilmennyt minun poikamaisuuteni lapsuudessa ja vetovoima luonoon. 
Diana osaltaan on auttanut minua selviytymään erilaisten ihmisten kanssa työskentelyssä ja joskus jopa uhkarohkeastikin ohjannut töihin, missä minulla ei ole ollut pätevyyttä. Yksi esimerkki tämä ruusutarhani.

Toinen yhtymä MC:lleni on Neptunuksella. Itse olen sen aina yhdistänyt intuition lahjoihini ja kaikkeen vaistonvaraisuuteen, minkä avulla olen selvinnyt hankalistakin tilanteista. Toisaalta se on tukenut myös unelmointiani ja utopioiden rakentamista. Tuossa yhdistyy verkkainen toimintatapani, jossa ideoiden myötä kaikki sivuhaarat voittavat alaa. 

Näin tulkitsen Keskipäivääni. Tässäkin voi astrologiset energiat olla apuna, kun pyrkii tiedostamaan omia voimavaroja ja oikeaa paikkaa työn suuntautumisessa. 

Nyt karttani tällä alueella tapahtuu Jupiterin valaisema voima sen kohdatessa yhtymällä Neptunuksen ja MC:n. Jupiter on tällä hetkellä 12 astetta Vaakaa. Se on koskettanut Neptunustani, joka on 10 astetta Vaakaa ja on matkalla MC:heni 15 astetta Vaakaa, unohtamatta Dianaa 16 astetta Vaakaa. Melkoinen paketti, jolloin kannattaa pysähtyä miettimään tekemisiä ja sitä mihin tarttua, koska astrologia ohjaa tästä uuden syklin 12 vuodeksi eteenpäin. 

Eipä siis ihme, jos takaraivoissa kolkuttaakin taas yksi uhkarohkea ajatus tarttua toimeen. Onneksi Vaaka-energialle kuuluu tuollainen tasapainotteluhakuinen kiikkiminen vähän sinne tänne ennen kuin jotakin loksahtaa paikoilleen. Eikä ihme, että olen tarttunut innolla taas kirjoittamaan toista osaa Ruusutarhan tarinoita. Sen ensimmäinen osa onkin melkein lopussa. 

Toisaalta minun täytyy ottaa huomioon kotitilanikin. Jos innostun liikaa taiteeseen, miten käy kotini.
Poikani kävi jälleen varmistamassa, että puita riittää talon lämmitykseen, ja itse olen varmistanut, että ruusuni nukkuvat kauniisti talviuntansa. Arjen ja työunelmien on pysyttävä tasapainossa, sanoo Vaaka, vaikka kuinka Jupiter niitä pyrkii paisuttelemaan.

Ps, Tulkintaan kuulunee myös huoneet, joita nyt en ottanut huomioon. Tässä niistä linkki! 

Tässä tasapainottelee tanssiva papukaija!