sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Leijonan viittako harteille?

Merkurius ja Venus ovat Auringon edellä jo ylväässä Leijonassa. Täysikuu taisi syntyä Jousimiehessä. Jotakin kutkuttavaa ilmassa. Jotakin pitäisi tapahtua. Tämä kotona jöllötys sateen ropistessa terassinkattoa vasten, kahvilankattoa vasten, vinttihuoneen kattoa vasten ja kaikkea vasten saisi jo riittää. Suotta ei ole salaojia vedetty. Mutta ei ne vettä lopeta, se vain siirtyy muualle, täyttää muuta aluetta. Puutarhaani ilmestyi tässä alkukesästä valkoinen jääkarhupatsas, rouvisti puusta veistetty. Olen kertonut, että se on Julistaja muistuttamassa meitä maapallon muutoksesta. Ennen kaikkea muutoksesta, mitä tapahtuu pohjoisella napa-alueella. Rohkeasti se siinä olla jöllöttää ruusujeni rinnalla, kyynel silmästä valuen. 



Leijonan tähti on itse Aurinko. Porrasvalo. Ilmentymä. Voima. Valo. Kuningas. Kuningatar.

Auringonpaluutulkinnassa minua pyydetään ottamaan leijonakuningattaren viitta harteille. Ilmankos olen suunnitellut jotain uutta kesäistä päälleni. Auringonpaluukartallani askendentti tulevalle vuodelle nousee Leijonan merkissä. Kolmen huoneen kärki on Leijonassa. Ihan puhtaana vain, ei muita seuralaisia. Muistan Emilian opetuksesta, että ascendentti on vahva, jos sillä on planeettoja seuralaisena. Ehkä Leijona-merkki on jo itsesään vahva.

Siis itsetietoinen vuosi tulossa. Pelkään, että myös itseriittoinen. Riippuu mistä kulmasta tätä tarkastelee. Luovaa energiaa on. Ideoita vaikka muille jakaa. Ja sen vastapuolella on aina kritiikki. Kun ihminen on aikuisiässä, vanhuuden kynnyksellä, ei minkään toisen tahdon tulisi jarruttaa persoonan sykkivää energiaa. On aika, paikka ja itsetietoisuus olemassa ja siitä pitää ottaa vaarin. Tämä elämä on vain yksi. Tämä persoona on vain yksi. Vaikka sitten elämiä olisikin tuhansia. Uskon niihinkin.

Minulla on Inga Löökin puutarhakalenteri, oikein oiva, jonne olen eri vuosina merkinnyt tärkeimpiä tapahtumia, itselle ja puutarhalle. Sen alkulehdillä on eräs viisaus, mikä iskee todella. 

Thukydides on noin 400 vuotta ennen ajan laskumme alkua hoksannut: 

ONNEN SALAISUUS ON VAPAUS. 
VAPAUDEN SALAISUUS ON ROHKEUS.


Luonto on vapaa, vaikka sitä kuinka ihminen yrittää kahlita. Luonto on myös rohkea. Siinä on ihmisen osa olla aina nöyrä ja alistuva. Missä siis ihmisen vapaus? Ehkä toistensa keskuudesta se voi löytyä. Olla itse. Oma luonto. Eikä varmaankaan tarkoitus ole aina olla sitä, onhan hyvä sopeutua yhteisöön, senkin vaatimuksiin ja toiveisiin. Mutta oikeana hetkenä. Olisiko minulla nyt se hetki?

Varmaan tosi on, että kissamaisen tyytyväinen ihminen on hyvä ja rakastettava. Ärsyyntynyt ja itseensä pettynyt sitä vastoin on kamala Leijona, ja hänestä loittonevat kaikki.

Jos aikoo Leijonaviitan päällensa ottaa, on hyvä tarkistuttaa sydän. Aivan kuin joku tietäen tilani, sainkin sellaisen, jopa ultra-äänikuvauksenkin. Kunnossa on. Valmiinko johonkin?

Tässä tapauksessa on tärkeää myös huomioida Toinen (IC) ja vastamerkki Vesimies. Luen ja opiskelen yhä Buberin filosofiaa kirjassa 'Minä ja Sinä'. Suosittelen muillekin. 

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Rapu rallaa - lämmin vesi loiskii ja laulaa!

Tässä se nämä vetiset olotilat astrologiasta:
Aurinko 16 Rapu Siriuksen lukemissa
Venus 25 Rapu
Merkurius 18 Rapu
Mars 23 Skorpioni
Chiron 25 Kalat
Neptunus 12 Kalat

Ja lisäksi Uusi Kuu aukeni myös Ravussa. Kannattaa lukea siitä  Kirsin sivulta tässä. 

Hän kirjoittaa sivullaan näin: Kaikkein parhaiten uudenkuun energioista pääsee nauttimaan antautumalla jonkin itseään suuremman hoivattavaksi. 

Näin olen tehnyt. Näin teimme metsätontun tuvassa.

Marsin peruutusten aikana kevättalven uudistin yläkertaa, putsailin, kävin läpi vanhoja tavaroita, papereita ja valmistin tiloja 10 ystävälle saapua viettämään tänne muutama päivä aikaa yhdessä. Tuollainen 35 vuoden ajan yhteistyössä ollut ryhmä todella sulki syliinsä ja hoivasi olotilaani.

Siis kun tuollainen rykelmä planeettoja (Aurinko, Merkurius ja Venus) taas kohtaavat peräjälkeen syntymäkarttani Stelliumin (Merkurius, Venus, Aurinko), niin lähteehän siitä aivan hurjan vahvat energiat liikkeelle joko törmäilleen, huiskien lämpimiä tuulia, uutta synnyttäen ja vanhaa talloen. Ei siinä ehdi juuri blogisivuja täydentämään. 

Auringonpalauukartalta kannattaa sitten katsoa, että missä tilassa eli huoneessa tämä kaikki tapahtuu ja varautuakin siihen. Minulla Au kumppaneineen on 8. huoneessa juurikartalla, mutta nyt tämä yhtyminen tapahtui 12. huoneessa. Ei siis ihme kaiken vanhan tonkimiseen siirretyt ajatukset, puhdistautuminen ja puhdistuminen. Vanhat olivat ystävätkin, vanhasta asuinkaupungista 30 vuoden takaa, jotka tulivat minua tervehtimään. Samalla kun ulkona vesi läykkyi joka puolella päivästä päivään melkein, niin läikkyivät silmämmekin elämästämme kertoessa. Se puhdistaa yleiseen uuteen muodonmuutokseen. Jokin uudenlainen energia voi syntyä siitä, kunhan saan itseni hyväksyttyä jostakin syvältä asti, unohduksistakin. Jospa siinä löytyy lapsuuden aikainen ilo ja syke! Aurinkohan on himmennyt tässä odottaen uutta voimaa. Nämä asiat täytyy käydä ihmisen läpi jossakin vaiheessa. 



Astrologisesti kaikki hyvin osuvaa!