Mars yhtymä Venus, odottaa halausta!

Raimo Nikula toteaa tällaisessa Mars transiitissa, että se tuo pinnalle primitiivisiä tarpeita, erotiikkaa ja seksuaalisuutta.

Tässä merkityksessä on vähän hassua yhdistää nyt nämä kaksi kohtaamista; Mars yhtymä Merkurius ja Mars yhtymä Venus, melkeinpä yhtä aikaa. Mars on jo kovistellut Merkuriusta. Vaikea kuvitella, että se halaisi hellästi Venusta, vaikka se sitä odottaakin. Mutta yhdessä tämä voima voisi tuoda esiin jonkun viestin, ehkä vähän rakkaudellisenkin, kaipaavan, joka saa alkuun jotain uutta vuorovaikutusta. Tämänhän ei tarvitse tapahtua juuri minulle, vaan ympärilläni.

Totta kuitenkin tähän transiittini hetkeen Nikulan huomio siitä, että tässä tilanteessa kaipaa seuraelämää ja huomiota, vastakaikua tekemisilleen. Tämä tilannehan tässä juuri nyt on, kun olen tehnyt töitä puutarhan kaunistamiseksi valtakunnallisen Avoimien puutarhapäivien eteen! Mars kaivautti jo aikaisemmin Ceresin avittamana rappeutuneen kivijalan vuoksi salaojan taloni ympärille. Keskeneräisenä haittaa Venuksen kauneudentajuisuutta kovasti nyt. Siinä se tekeminen on vielä avoimena, vettä tulvina ojana, jonka suhteen ei ole voitu tehdä vielä mitään. Toivoin saavani sen valmiiksi ennen tätä avointa puutarhapäivää, oikeastaan jo juhannukseksi. Hätäilin ja olisin tehnyt virheitä, jos ei miehet olisi minua viisaudellaan toppuuttaneet. 

Peltokin kelpaa joutsenille, se on niin märkä!

Samoin Venus-sydämessäni oli toivo saada ruusut kukkimaan, mikä ei auringottoman pitkän harmaan aikana ei ole sekään toteutunut. Olisin halunnut näyttää kauniimman pihapiirin. Täten Venukseni on pettynyt. Mars vain mahtailee. Mars ei välitä arvoista eikä kauneudesta. Miehinen toiminta on vain jotakin. Mihin parkkeerata auto? Ota huomioon järjestys miten menettelet? Älä odota kehumisia. Nyt voi joku antaa nenillesi? Loukata herkkää Venus-ruusu-arvostustani.

Mikä ihmeen romanttinen aloitus siis tällainen yhtymä voisi olla? Ehkä liikaa keskityn arjen tohinaan. Voihan Marsilla olla yllätys repussaan. Kun koko kevät on ollut hankalaa aikaa kaikin puolin. Olen kallistunut pessimismille.

Onneksi saan apua kahvilaani. Onneksi ystävä tulee vierailulle, ehkä lohduttaa ja piristää (siina minun marsini). 

Nikulan tulkintahuumoria tässä: "Taiteellinen tai viihteellinen esiintyminen voi mennä hieman penkin alle. Huumorisi voi olla nyt karheaa tai lipsahtaa retkille navanalusmaille."

Huhhuh! Tällaisessa yhtymässä ovat kuulemma Katri-Helena ja Panu Rajala tavanneet ensi kerran.

Ja kohtalokkain seurauksin, kuten tiedämme. 

Nyt kestää tovi, ennen kuin Mars kohtaa Auringon. Sitten onkin kyseessä jo omat energiani. Riittääkö niitä ja mihin ne riittävät.

Haluan tähän loppuun jotain kaunista. Kuulin, että kaunein Leila-kappale ei olekaan Mamstenin vaan Eric Claptonin Layla. En tiennytkään sellaista. Missä olen ollut? Kiitos ystävälle, joka tästä muistutti!

Ps, Kun vasta nyt, transiitin jälkeen tämän julkaisen, voin kertoa yllätyksestä. Osanotto oli sittenkin hyvin runsas puutarhassani. Kukaan ei huomannut remonttihommiani, kukaan ei surrut avaamattomia ruusuja. Ihmiset kulkivat kamera kädessä ja 'varastivat' ideoitani. Olla hyvä vain! Mutta Jupiterini voima oppositiona ja sen tämän hetkinen oleminen vielä Leijonassa toteutui tuossakin päivässä. Sillä kaikkein iloisimpia ihmiset olivat toisistansa, hämmästellen kohtaamisiaan. He istuivat alas, tarinoivat, kuuntelivat musiikkia pitkän tovin, viihtyivät.... Sieluni hyrräsi.

Mars yhtymä Merkurius, moikka!

Olen aina inhonnut 'moi'-sanaa, aina siitä asti kun sen kuulin ensimmäisiä kertoja nuorena Hyvinkäällä. Se sana oli vetelä, löysä ja vähän välinpitämätön. Sittemmin MOIKKA-on sitä vähän petrannut. 

Sanooko Mars Merkuriukselle? -Moikka!

Johon Merkurius: - Moi.

Olen aina ymmärtänyt, että yhtymä on transiiteissa se tärkein. Jokin uuden alku. Tarkoituksellinen kohtaaminen, jossa puristetaan lujasti kättä, hyväksyvästi tai torjuvasti, ja sovitaan asioista ystävällisissä/haastavissa merkeissä. Ei Marsin aina tarvitse tarkoittaa 'sotaa' ja käskemistä.

Merkurius, se lähin ja nopein planeetta pyörimässä, antamassa vauhtia jo pienen lapsen kehitykselle, koska se tekee välittömästi ensimmäisiä kulmia syntymäkartalle. Jumalten sanansaattaja, ohjaaja, opettaja ja innoittaja jo pienen ihmisen kohtaamisessa tämän maailman ihmeitä. Merkuriuksen luonne ja tapa tehdä tätä, liittyy sen syntymämerkkiin ja huoneeseen mihin se syntyy. Itsellä Ravussa tunteenomaisesti ja 8. huoneen syvällisyydessä, oppositiossa Jupiteriini, yhtyneenä Venukseen, Aurinkoon, Cerekseen ja Uranukseen. Voi mikä uteliaisuus ja ihmettely valtasi tämänkin lapsen ja aina yhä! Cereksen luontokeskeisyys, Uranuksen havahduttaminen, Venuksen kauneudenhakuisuus ja Auringon tunteenvoima yhdistyneenä vilkkaaseen Merkuriukseen kasvatti pientä tyttöä ja yhä aina.

Ja tuo oppisitio Jupiteriin vilkastutti elinpiiriä välittömässä mutta vähän varuillaan olevissa kohtaamissaan. Olen saanut yhtä hyvin nenälleni näpäystä kuin olkapäälleni taputuksia.

Nyt Mars on saapunut Rapu-merkin vellovan vetiseen ilmapiiriin sateenvarjonsa kanssa. Sillä voi myös 'lyödä'.

Jos Mars tervehtii Merkuriusta, siinä kuorossa tervehtivät myös nämä kaikki stelliumini planeetat Marsia. Sitä ei voi erottaa muista. Jos Merkurius sanookin 'moi', Venus henkäisee ihastuksesta, Uranus on jo toivottanut tervetulleeksi ja Ceres, jota Mars kohtasi Uranuksen vierellä, hymyili vain ja odotti mitä tuliaisia Marsilla olisi tarjottavana (taisi nyt olla repussa sadetta ja lapio, jolloin salaojaa vain lisää kaivamaan puutarhaan) Aurinko-isä taustalla myhäilee: - Sieltähän se poikakin saapuu! Mukava nähdä taas!

Mutta nyt Mars keskittyy Merkuriukseen. Tällä hetkellä se ei ole tyytyväinen Merkuriuksen toimiin. Merkurius on hidastellut (perääntyminen äskettäin) ja homma ei ole sujunut. Mars kovistelee Merkuriusta. - Ei se homma pyöri uskomalla siihen, että kaikki järjestyy kunhan vain odottaa. 

Mars muistuttaa tekemättömistä töistä. Se tekee kiireen. Viimetingan asiat pitää hoitaa määräaikaan mennessä (Oppaana Nikulan kirja transiiteista tässä.). Katso, että välineet on kunnossa ja tarpeelliset seikat huomioon otettu, jos meinaat että suunnitelmat onnistuvat! Oletko hoitanut tiedottamisen, muistanut synttärit ja hautajaiset? Oletko ottanut osaa siellä, missä ihmiset ovat tehneet työtä sinunkin eteen? Oletko tyytyväinen ilmapiiriin, mitä olet luomassa?

Vähän siinä menee hartiat kyyryyn! Hyväuskoisuuteni saa lyönnin. Olenko tosiaan hoitanut asiat parhain päin, en vain ajatellut ja luottanut, että kaikki menee painollaan? 

Merkurius syntymäkartallani on 1,02 astetta rapua. Venus on 1,35 astetta rapua. Joten Venus jo siinä henkäilee upean soturiplaneetan saapumista. Miten he tapaavat? Siitä lisää seuraavassa sivussani. Tämähän on kuin jännittävä jatkokertomus! Sillä Venuksella kaunosieluna on omat murheensa.

Emilian blogissa tässä on Marsin sisällöstä hyvin monivaiheikas selostus sen liikkeistä. Sieltä löytyy myös Marsin yhtymät. Kiitos Emilialle!

Rapumaisia mietteitä

Onko Rapu-merkki tai rapumainen energia jonkinlainen puhdistaja tai virtaus, jonkinlainen itsekeskeisyyden tiivistymä oinas-härkä-kaksonen-omanapamerkkien jälkeen? Kuin vanhojen teiden kilometripaalu? Ainakin se osoittaa aikasyklinä kesäpäivän seisauksen. Vesimerkkinä se voi olla kuvajainen, jota esim. Astrologian Taika tässä blogisivussaan tulkitsee jopa peilinä. Yksi hänen oivalluksensa ravusta on se, että kun rapua katsoo, ei näekään rapua vaan itseä. Tämä siksi, että rapu on Kuun merkki (Kuka kumma senkin on keksinyt?!) Aurinko on Kuun hallinnassa ja Kuu on se peilaava tekijä.

Minulla on eräs rapu-ystävä, joka heikompana hetkenään käänsi minulle selkänsä. Hän vain hiljeni, enkä kuullut hänestä pitkään aikaan. Tuo selkä näkyi fyysisenäkin olomuotona usein siinä, että kun hän lähti, ei hän koskaan katsonut taaksensa. Katselin hänen poistuvaa selkäänsä. Kerran siitä mainitsin hänelle: - Miksi usein käännät selkäsi minulle? Viisaana ihmisenä hän vastasi: - Ehkä siten olen parempi peili sinulle ja voit todentaa itseäsi helpommin.

Siinä tämä kyllä piti paikkansa. En usko, että kukaan ihminen on ollut minulle niin hyvänä peilinä näkemään omaa totuuttani. Lohtuna itselle se, että voisiko minussa oleva 'rapu' auttaa jotakin toistakin samalla tavalla. Tämä peilaus liittyy hyvin vahvasti henkiseen kasvuun, ja se käy aina kipeään.

Astrologian Taika kirjoittaa asian, jota jäin syvästi pohtimaan: On niinikään selvää, että kaikissa merkeissä Aurinkoa hallitsemaan päässyt planeetta voi muuttaa merkkiään, mutta ravun merkin hallitsija Kuu on ainoa kiertolainen mikä voi tarjota saman kuukauden sisällä syntyneille kaikkien merkkien kirjon ollessaan hallitsijana. Jos yksi rapu syntyy Kuun ollessa vaa’assa, on se jo paria päivää myöhemmin syntyneellä ikätoverilla toisessa merkissä. Ravuilla on kuin sisäsyntyinen mahdollisuus useuteen, runsauteen ja vaihtuvuuteen.

Mielenkiintoista! Siis ymmärtää se, että Kuu vikkelänä kiertolaisena on tosiaan vain pari päivää samassa merkissä ja siis hyvin muuntuvainen. Onko ravuilla herkempi kosketus kaikkeen heijasteena, kaivaa esiin toisten tunteita niiden kaikissa kirjoissa ja jättää jälki joko negatiivisena tai positiivisena?

Sitten mietinkin noita eri kauden kuita, nuoresta nousevasta vanhaan laskevaan, josta samaisessa blogissa on mainio luonnehdinta. Itselläni on vanha Kuu Kaloissa (="kärjistetysti toisten kautta elävä myötääjä"). Tuo on minusta vähän loukkaava ilmaisu (Tottakai rapu loukkaantuu, jos kokee arvostelua!). Sillä tuon voi tulkita aika negatiivisena. Mutta jos ottaa huomioon kalojen empaattisuuden ja halun ymmärtää toista, niin tuossa elämisessä voi yhtä hyvin olla se syvä intenssiivisyys kohdata toista ja toisen energiaa. Kun rapu on myös hyvin intuitiivinen ja esim. tuossa intenssiivisyydessään, olen itse huomannut, että vaistoan usein jo ennakoivasti toisen ajatuksen ja autan jopa toista tuomaan sen esille. Sellainen intenssiivisyys (uskon sen kuuluvan kalat-energiaan) vie usein hyvin paljon energiaa, ehkä juuri subjektiiviselta ravulta, joten vastineeksi rapu sitten kätkeytyy yhtä helposti panssaariinsa, kun on tarve ja usein vain kerätääkseen voimia. 

Puolustan tässä tuota ravun ominaisuutta olla subjektiivinen, ehkä se subjektiivisin merkki kaikista muista, kuten Astrologian Taika sen tuo julki. Sillä rapu tuo sen myös selvästi esille. "Tässä olen heikkouksineni ja vahvuuksineni muistuttamassa ihmisen olemisesta niillekin, jotka välillä unohtavat itsensä". Muistuttamassa tätä varsinkin juuri muiden taakkoja kantaville vanhemmille merkeille. Merkit oinaasta rapuihin elävät hyvin vahvasti yksilön itseä, mutta tönäisevat sitä omilla energioillaan muille hyödyksi. Heissä on se hyödyksi esiintulemisen paljas tarve, jota he eivät piiloittele.

Olen hyvin monesti todennut tuosta itsekeskeisyyden tiivistymästä sen, että se todella ärsyttää muita. Huomasin sen hyvin elävästi esim. poikani juhannusviestinnästä netissä. Kun kaveri oli ilmoittanut, että siellä puhuu punkki, poika ilmoitti, että täällä puhuu äiti. Kyllähän sitä jää miettimään noita karvaita totuuksia. Ravussa tiivistyy oinaasta lähtevä tuli, härästä lähtevä maa, kaksosista lähtevä ilma ja sitten itse vesi. Leijonassa se kaikki taas vapautuu uudenlaiseksi energiaksi. Rapu ui itse vedessä kuorensa kanssa kaikki tämä mukanaan virta niin painavana, että täytyy ottaa taka-askelia.

Ei siis ihme, että Rapu usein joko ärsyttää tai ihastuttaa. Onko niin, että se useimmiten ärsyttää juuri noita edellä mainittuja merkkejä eniten ja leijonaa? Oinas ja härkä useimmiten pysyvät etäällä ravusta. Kaksonen ja rapu jo alkavat ymmärtää jotenkin toisiaan. Toteavatko alkumerkit liiankin kirkkaasti peilin, kuvajaisen vedessä, jota säikähtävät. Leijona ei voi sietää vetistä rapua ollenkaan. Se on liian utuinen hänelle. Entäs jos hänkin katsoo omaa kuvaansa, lähtöenergioitaan? Mitä vanhempiin merkkeihin menee, sitä kiinnostuneempia he usein ovat ravuista. Kauris kaikkein eniten, jos rapu tulee vastaan. Löytääkö kauris lopulta syvimmän itsensä juuri tässä kuvajaisessa, sen tunteikkaan ihmisen, jota niin helposti piilottaa? 

Joten turha minun on piilottaa subjektiivisuuttani. Koko blogini on hyvin subjektiivinen, sen tarkoituskin olla. Tiedemaailmassa aikoinaan seikkaillessani totesin, että objektiivisuus on aika harhaa. Tiede suuntaa siihen, mutta jokaisen ihmisen tulkitsemana löydän siitä subjektiivisuuden ja sen päämäärä hakuisuuden. 

Jälleen tässä rapu puolustautuu.

Mitä teki vanha AP? Mitä tekee uusi AP?

Ap yhtä kuin Auringonpaluukartta, jonka voi tehdä syntymäpäivälle esim. astro.comissa (Solar return). Aurinko yhtymä Aurinko.

En tohdi laittaa tähän vanhaa Ap-karttaani, en uuttakaan. Joudun kiinni tietämättömyydestä. Kuvatkoon tuo voikukan siemenkehrä kaikkea sitä verkostoa, jota pitäisi ottaa huomioon. Kuin on nettiyhteydet verkostoituneet tai ihminen kymmeniin ja satoihin, tuhansiinkin kontakteihin elämänsä aikana, uskon, että näin on myös universumi verkostoitunut erilaisiin energiakontakteihin, meiltä vielä tuntemattomiin. Astrologinenkin verkosto on minulle vielä aika tuntematon. En osaa ottaa huomioon niistä varmaan kuin murto-osan.

Olen joskus opiskellut Emilian Auringonpaluu-menetelmää. Muistan akseleiden tärkeyden. Kun Aurinko kohtaa syntymäkarttasi Auringon jälleen vuoden päästä, ymmärtäisin, että se on kuin 'pieni uudelleen syntyminen'. Se kartta antaa pientä osviittaa nimen omaan tulevalle Auringon kierrokselle jälleen.

Viime vuoden Ap-kartalla oli Saturnus-yhtymä AC-akselilleni, yhden asteen erolla Skorpionissa. Piti kyllä paikkansa se, että jouduin monta asiaa puntaroimaan ja kriittisesti huomioimaan. Kuin joku olisi ollut koko ajan tietoisesti jarruttamassa tekemisiäni. Ainakin tein kovasti töitä kaikenlaisen ajattelua ja luovuutta vaativan asian puolesta. Kartalla oli paljon haasteellisia neliöitä ja oppositioita. Pluto oli oppositiossa (tosin löysästi) Aurinkooni. Samoin Marsin oppositio Uranuksen kanssa vaati rohkeutta tarttua johonkin uuteen. Onneksi Saturnus vahti sitäkin tekemistä. Aurinko ja Kuu olivat yhtymässä, tosin Kuu Kaksos-merkin puolella. Kätkeydyin yhä enemmän kotiin, mutta kutsuin sinne ihmisiä.

Nyt uusi tuleva Ap-kartta näyttää iloisemmalta. Tosin Ac-akseli on vastuullisessa Kauriissa, kun taas MC-akseli on seikkailunhaluisessa Jousimiehessä. Hauska ristiriita! Pluto on löysässä yhtymässä AC-akseliini, mutta etääntyvänä peräytymisessään. Karttaa hallitsee 7. huone planeettarunsaudellaan ja kultaisella kolmiolla (Kuu-Neptunus-Mars ja Aurinko). Mars yhtymä Aurinko on 5-huoneessa. Toivonkin kovasti tuota luovaa voimaa ja intuition herkkyyttä. Ja eihän niille illluusioillekaan mitään voi. Ne kulkevat luovuuden varjoissa aina!

Progressiivista karttaakin kurkistin ja hurjalta näyttää. Melkein kaikki planeetat 7. huoneessa! 

Siis tässä on puhunut itsekeskeinen Rapu, jonka alueelle Aurinko on juuri saapunut 21.6 juhlistamaan kesäpäivän seisausta. Astrologian Taika siitä osaa niin hyvin kertoa tässä blogissaan.

Mars yhtymä Uranus, potkuja takamukseen!

Uranuksesta nousee mieleen ensimmäiseksi kehitys, keksinnöt, tekniikka, ideat ja uudenlainen suhde elämään. Uranus voi 'räjäyttää' jotakin uutta esiin,;yhteisöön, yksilöön, tietoisuuteen ja jopa tiedostamattomaan. Eikä tämäkään planeetta kysele lupaa tai jää katsomaan miten se meni perille ja mitä sai aikaan. Marsin isoveli?  Kun Marsin ja  Uranuksen välille tulee yhteys, täytyy sen ravistella pienempäänsä, pukata jopa syrjään tai puhaltaa uudenlaista arvaamattomuutta sen kautta. Sitä Mars voi liiankin kiihkeästi ja arvaamattomasti lähteä toteuttamaan. Kuka siinä silloin ehtii kymmeneen laskea?

Uranukseen kuuluu myös impulsiivisuus. Uranuksen oma huonehan on 11 ja merkki Vesimies, vastapäätä Leijonan Aurinko-huonetta. Joten jos Uranus liikuttaa jotakin, se tapahtuu usein yhteisön kautta laajemmissa mittasuhteissa ja kohtaa yllättäen yksilön. Juhani Nummela (Astrologian käsikirja)  näkee Uranuksen hyväksi ihmiskunnalle. Se humanisoi. Se rikkoo luutuneita käsityksiä ja muuttaa yhteiskuntaa ja järisyttää yksilön olotilaa totutussa. 

Ehkä Mars, joka on henkilökohtaisempi planeetta, välittää Uranuksen jyrähdystä enemmän yksilötasolle.

Miten tällaiset energiat ilmentyvät?

Oliskohan tässä esimerkkejä?

- Toissa yönä en saanut unta. Kömmin läppärini ääreen ja kirjoittelin ylös erään idean, jota olen kypsytellyt jo parin vuoden ajan. Oli pakko jo jotenkin toimia.

- Miten tehdä salaoja ja parannella kivijalkaa taloni ympärillä, kun luonto kaataa vettä koko ajan niskaan. Olen tällaisissa asioissa aivan pöhkö. Nyt sitä on katsellut monikin mies, ja jokaisella on siihen omia ehdotuksia, tietoa paperillakin. Kaksos-poikani on kaivanut hirveitä kiviä siinä esiin ja yrittänyt saada järkeä päähäni. - Tätä ei tehdä hetkessä!  Hänellä Aurinko siellä missä minulla Uranus syntymäkartalla. Yritän kuunnella häntä, kerrankin, kun hän toimii. 

- Sain kutsun Human Design-iltaan. Saiskohan sieltä eväitä tulevaan?

- Sain myös arvaamattoman ehdotuksen. 

Kaikki tuo voi sopia Marsin yhtymä Uranukseen aika hyvin. Kaikki on tapahtunut. Nyt vain valita miten noihin asioihin suhtautua. Siis annanko ideani puhjeta kukkaan? Lopettaa oma ideaalini salaojituksesta vai mennä mukaan johonkin uuteen ulkopuolelta ojennettuun? Ainakin otan kiitollisena vastaan uusia asioita elämääni. Astrologisesti minun on myös otettava huomioon Uranuksen kulmat syntymäkartalla. Se on oppositiossa Jupiteriin, tosin vähän löysässä, eli jälleen tällainen yhtymä heijastaa vuorovaikutussuhteita ja sosiaalisuutta. Tämä kuvio takaa minulle myös sitä, että vaikka olen syrjäisessä metsämökissäni ja eläkkeellä pois yhteisön tekemisistä, niin vahvasti siellä mukana haastamassa ja haastettavana. Näin näen olemukseni astrologisesta näkökulmasta.

Ja näin opiskelen astrologiaa ja itseäni.

Kurkistin Raimo Nikulan transiittikirjaa myös ottaakseni onkeen hänen nasevia lauseitaan:  "Saatat saada äkkinäisen päähänpiston, joka loppujen lopuksi vie sinut ojasta allikkoon. Voit olla arvaamaton koheltaja, oikaiset sekä hyviä tapoja, moraalia, että joskus lakia. Seuraukset voivat olla ikävät...."

Hauskaa oli myös lukea hänen poimintojaan todellisista tapahtumista Marsin yhtymänä Uranukseen: Armi Kuusela tapasi Gil Hilarion. Toivo Kuula ammuttiin Viipurissa.

Siis paljon voi tapahtua, monenlaista. Armin elämä muuttui totaalisesti. Ja Toivo Kuula nousi varmasti uuteen arvoonsa ja tapaus herätti keskustelua.

Sitten luin facebookin astro-ryhmästä Soile Naskalin ytimekkään selonteon siitä mitä transiitti voisi parhaimmillaan olla. Liitän sen tähän:

"Transiiteista haemme usein tapahtumia vaikka mielestäni parempi olisi pohtia mitä minussa voisi tapahtua, muuttua tai vahvistua, tai mille voisin antaa enemmän tilaa tai ottaa hallintaan paremmin. Vaihtoehtoja on siis lukuisia 

Transiitti nostaa esille, työstää syntymäkarttasi aiheita siinä mittakaavassa kuin se on mahdollista, eli mitä kartaltasi muutenkin löytyy. Itse näen niin että akselit AC-DC, MC-IC) lähinnä vastaanottavat energiaa ja ovat erityisiä portteja, herkkiä pisteitä, nimenomaan tietoiseksi tulemiselle. Ja prosesseistahan tässä on kyse, niin kuin elämästä yleensä, eli kattila on jo liedellä porisemassa, mutta homma on vielä kesken ja siihen voi vaikuttaa. (Smilehymiö)
Tulevaisuus tuo tullessaan yleensä sitä mitä olet jo luonut omilla aiemmilla ratkaisuillasi – ja miten tulet itse sitä myös työstämään, pohtimaan ja asennoitumaan. Aina ei voi toki vaikutttaa siihen mitä tulee, mutta siihen miten siihen suhtautuu voi edes jossain määrin. Ja monesti se on olennaista. "

Mars oppositio Jupiter- uhma!

En oikein tiedä uhmaanko minä vai uhmaako tähtitaivas. Aivan kyllästymisiin asti luen sitä, että jos työ mitä teen, ei ole sydämellä tehtyä eikä mielekästä, on syytä lopettaa.

Siis pitäisi lopettaa pieni hassu yritykseni? Tai ruusutarha? Tai yleensä puutarhurointi?

Vastustan. Vastustan uhmakkaasti!

UHMA, uhmakkaasti, uhmamieli jne. on aivan ihana sana! Se kuulostaa niin suomalaiselta. Kun tuota uh:ta korostaa, niin syntyy ihan todellinen tantra, suomalainen, melkein kuin OM...mutta uhmalla.

Ei jestas sentään! Puhun nyt astro-sivuston kielellisestä ilmaisusta. Toistoa liikaa! Mutta ymmärtää täytyy. Sillä jos lähtee tulkitsemaan tuhansia kulmia, niin johan on kumma jos ei kieli toista samaa, ajatus toista samaa. Tottakai. 

Jos on yhtään kiinnostunut taivaan liikkeistä ja astrologiasta ylipäätänsä, täytyy opetella katsomaan itse. Edelleen kuvissa siis tulppaanivoimaa!

Tässä kuviossani on oppositiossa myös Kaksonen (Mars) ja Jousimies (oma Jupiterini). Tuli ilmaa vastaan nuolee ja huitoo, ilma happia antamassa lieskoille. Marsin ideologinen tahdon halu toimia. Kyllähän Jousimiehen tuleen ei paljoa tarvitse puhallella. Miksi siinä mitään kuoleutuisi? Tottakai minä ideoin, aivan hurjasti, se ei lopu koskaan! Mutta ei minun elämäni kaadu yhden idean kaatumiseen. Ideoin toisen! Kun Mars on Kaksosessa, mielestäni ei mitään tekemisiä saa silloin ottaa ihan vakavissaan. Kokeilla voi kaikenlaista mihin puhtia vain löytyy, sanoo Mars. Nikula sanookin tässä yhteydessä yksilön työskentelystä hermopäillään yrittäen tehdä monta asiaa yhtä aikaa. Just ku mä tässäkin hetkessä. Kirjoittelen useata blogisivuakin yhtäaikaa. Keskustellen poikani kanssa siinä sivussa. Ja välissä pitää hakea kieloja maljakkoon...Juu Mars Kaksosissa iskee suoraan, pikkuisen mahtipontisesti, mutta lyhytkestoista kaikki.

Kohdallani oppositiossa ovat myös huoneet seitsemän ja yksi. Ja siinä kaiken pohja. Vastassa minä-persoona ja vuorovaikutuksen tila-avaruus! Siinä huudellaan vastaan ja takaisin. 'Minä' ainakin voi koetella, mihin asti hänen huutonsa kuuluu ja onko sillä vastaanottoa. Toinen seikka on sitten se, kuka kuulee ja kuka on vastaanottavainen.

Tällä todistelen itselleni, uhmallako liene, että ei nyt ole kyseessä työ ja itse tekeminen, vaan kaikki se, miten toimitaan vuorovaikutussuhteissa, miten sosiaalisuus ilmenee ja miten minä-persoona siitä selviää. Ei siinä koskaan täysin kukaan selviäkään, eikä ole tarkoituskaan. Tarkoitus on elää ja oppia.

Marsin marssi jatkuu!

Marsin sulkeutuva sekstiili Saturnukselle! 

Vaikka edellä hehkutin hyvää elämää, niin ei sen tarvitse merkitä sitä, että kaikki on hyvää ympärillä. Tietyn tyytyväisyyden eteen täytyy joskus purra hammasta, antaa anteeksi, ottaa tilaa itselle, löytää tilaa toiselle, antaa ja ottaa ja kirotakin välillä. 

Kuitenkin kun kesä etenee, alkaa tuntua helpottavammalta. Murinat vaimenevat ja riittämättömyyden tunteelle voi antaa anteeksi. Kaikkea ei jaksa, kaikkeen ei vain innostu, kaikessa ei sydän ole mukana, vaikka haluaisikin. Aina, joka hetki, on valittava, miten aikaa jakaa, miten ajatusta, sanaa jakaa, kelle jakaa. Kun halaisi kuitenkin olla hyvä. Eikö itseriittoisuus synny siitäkin, että pyrkii olemaan kaikille hyvä ja jopa luulee, että voi? 

Varmaan juuri nyt tuo Saturnus pukkaa tällaisia ajatuksia esiin. Riittämättömyys ja itseriittoisuus! Hankalia sanoja sisällöltään. Olen tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, etten ole lähtenyt juhlimaan toisten iloa, esimerkiksi ylioppilaitten, vaikka kutsun olen saanut. Lähetin kortit. Joskus yllättyy. Yksi ylioppilaista oli hihkunut ilosta, kun sai kortin minulta! Olin ihan ällikällä lyöty! Osasiko joku olla todella iloinen 'vain kortista'? Tällaistakin tapahtuu. Eipä silti. Kuulin erään äidin kertovan, että häätkin ovat helpompia järjestettäviä kuin ylioppilasjuhlat. 

Oma poika ilman valmistujaisjuhlia siellä jossain pohjoisessa. Toinen poika ilman synttärijuhlia. Surettaa, kun ei voi osallistua. Velvoitteet painavat. Häitä, hautajaisia, kutsuja. Hautajaisiin menin.

Taas löydän astrokalenterista lauseen: "Oikeaa ajankäyttöä on kaikki sellainen tekeminen, josta voit sielusi tasolla nauttia siitäkin huolimatta, että se olisi arkipäiväistä tai viikottain toistuvaa rutiinia."

Opettaako astrologia ihmisistä itsekkäitä, itsekeskeisiä jne. Jos jokainen ihminen olisi aina siten kuin itse haluaa ja hyvältä tuntuu, niin mitä jää silloin syrjään? Jääkö syrjään ystävät, sukulaiset ja ihmiset, jotka tarvitsisivat sinua? Siinäkin on ristiriita. Luulemmeko itsestämme liikaa tuossa tarpeellisuudessa? Tai kuinka paljon löytyy todellisia resursseja itsensä jakamisessa? Missä on todellisen sydämen halun ja velvotteiden kylmä raja? 

Kukka jakaa itsensä ja kauneutensa puhtaasti koko maailmalle! Mutta silläkin antamisella on tarkoitusperä. Että joku tulisi ja siittäisi sille lisää jatkuvuuden siemeniä. Sen avulla se jaksaa loistaa!

Saturnus innosti minua miettimään rajallisuuttani. Marsin kosketuksen kulma sille lupaa myös kannustusta. Missä sellainen?

Kompasteluako? Kittiä kanssa!

Marsin sulkeutuva neliö Mars! Men jo!

Kuvio varoittaa kompastelusta. En ole kompastellut. Kiipeilin vintin portaissa moniakin kertoja, jakkaroilla ja jos missä, metsässäkin. Kaivoin lapiolla, harasin ja perkkuuksia konttasin. Olen sahannut ja vasaralla hakannut, kirvesvarteenkin tarttunut. Nostellut raskaita kiviä ja kärryillä lykännyt. Ilman kompastelua.

Ei mitään muuta kuin terveesti väsynyt.

Olen vintin rappuja kantanut vaatteita ja mattoja, välillä raskaampaakin. Olen paistellut pullia ja kakkuja. Mikään ei ole palanut. Hyviä on tullut!

Mutta Marsin tällainen kuvio varoittaakin kompastelusta sellaisessa työssä, mikä ei ole sydäntä lähellä tai mitä vastenmielisesti tekee. Minä olenkin nauttinut jokaisesta hetkestä tuollaisessa työssä. Koen eläväni, näen jälkeni tuloksen ja jotakin menee eteenpäin. Minä saan tehdä sitä mitä minä haluan. 

Kukka sanoo samoin: Minä saan tehdä sitä mitä minä haluan!

Onneni siinä, että minä voin tehdä sitä mitä minä haluan! Oi kuinka kiitollinen olenkaan sille! Uskon, että samaa kiitollisuutta tuntee luonnon kukkanen kuvassakin! Se oikein uhkuu iloa.

Suurin kiitollisuus kohdistuu kuitenkin siihen, että olen löytänyt arkipäivän työstä ja pienen pennin mahdollisuudesta sen onnen. En kaipaa rikkauksia, en maailmanympärysmatkoja, en itseni hemmottelua kauneussalongeissa, en edes vaatteita, en ravintoloita, en herkkuja (jos nyt joskus suklaataa ja lasin punaviintä), en koruja, en hajuvesiä, en hienoja huonekaluja, en hienouksia puutarhaan (kierrätystavara riittää). Jos nyt joskus kirjan ostan, kukantaimen, ruusuntaimen... Myönnän, heikkouksia löytyy. 

Mutta tämänkö vuoksi ei Marsin neliö minua satuta? Vähään tyytyväisen elämässä?

Jupiterin karjahduksia Leijonassa? Toiveesta kesään...

Onpas ollut ankeaa aikaa! Jotenkin kiusallista, negatiivista ja tappuraista. Se laitetaan Uranuksen ja Pluton neliön piikkiin. Kertovat, että aika on helpottumassa, kun kesä lämpenee. Uranuksen kolmio Jupiterille lupailee parempaa aikaa, uusien ideoiden ja innostuksen tuomaa toivetta.

Sen toiveen saattamana laitan tuleviin blogeihini tulppaanin uhkuvaa voimaa. Ne ovat olleet niin upeita ja kestäviä tänä keväänä. Sopii sekä Jupiteriin että Marsiin. Kuin tulppa negaatioille. Tässä tulevan kesän toiveikkuus:

Jupiterista tuli mieleen tuo Leijona-tausta. Olen kuullut niin monenlaisia 'karjahduksia' ympäriltäni.

En keskity nyt jytkykarjahduksiin enkä niihin mitä politiikassa tapahtuu, mutta varmasti sielläkin nousee oma arvovalta esille itse kullakin. Ei minun tarvitse mennä niin kauas.

Olen kuullut karjahduksia aivan omassa lähipiirissäni, myös sitä lähipiiriä koskettavia instituutioiden mylvintää. Leijona-energia ei tunnu enää iloiselta, juhlavalta eikä edes yhteisölliseltä. Omanarvon kysymykset nousevat esille. Vastuu ja arvovalta ovat ristiriidassa keskenään. Yhtäkkiä sellainenkin ihminen, joka on tehnyt hiljaa hissukseen omiaan, ärähtää jostakin vanhasta asiasta, nousee pöydälle ja osoittaa omaa arvoansa. Jokin on koskettanut hänen kunniaansa. Ympärillä möyritään, ja jokainen haluaa kynsin hampain pitää kiinni omasta tilasta ja omasta mielihalustaan. 

Tätä samaa ärjyntää löydän itsestäkin. Tuhisen vimmoissani samaa vanhaa kulunutta aihetta: - Saa sitä tehdä ja ahertaa. Ilman kiitosta. Arvostelua kyllä löytyy...jne. Vaikka kuinka yritän viisaasti ajatella, että 'nukutaanpas yön yli' ja 'tämä on ohi menevää', niin eiku mitä! Murina tulee syvältä sieltä, missä jokin osa kaipaa arvostusta. 

Jupiter korostaa myös Leijonan heikkoja puolia. Niillekin pitää löytyä oma aikansa ja paikkansa. Nöyryys ja hiljaisuus ovat kuluttavaa energiaa. Jos Leijonan heikko puoli on ylpeys ja esille nostavaa egoa, niin se tekee hyvää itse kullekin välillä. Jokaista pitäisi kuunnella! Jokainen on arvokas! Jokaisen toiminta on osana yhteisöä, se näkymätönkin, mutta tiedostettu.  Sen kaiken huomioinnille pitää jokaisella olla oma hetkensä. Tuli tunne, että olen puhunut tästä aikaisemmassakin Jupiter-tilassani.

Toki on hyvä muistaa, että niin paljon tai pienesti kuin kukin sitä arvonantoa odottaa muilta, yhtä lailla sitä odotetaan myös sinulta. Älä pelkästään ajattele sitä, sano se ääneen toiselle (tämä lause on ennen kaikkea itselleni). Kiitollisuus on hyvä lääke murinoille ja pahalle mielelle!

Omalla kartallani on tuo Leijona- Jupiterin kolmio karttani Jousimies- Jupiterille sulkeutuvana. Ehkä minä olen saanut jotakin tehtyä sellaiseen pisteeseen yhteisöllisestikin, että odottelen kiitosta arvostelun sijasta. Tai ehkä kaipaan jonkinlaista tukea. Tuollainen kolmio lupaa ulkopuolista tukea, tiedän. Missä se on? Tuon kolmion tuliluonne jotenkin polttelee olemustani, aristaa ja etsii viilentävää puhallusta. Niin kuin lapsena se äidin lämmin puhallus hoivasi ja paransi kipeää paikkaa. Tiedän, että kolmion jälkeen tulee tässäkin kvinkunssi, joilloin on tehtävä päätös tai valinta. Antaa sen odottaa vuoroaan.

Mars tulee ja tuulettaa!

Naureskelin kesäkuun astrokalenterilleni! Nyt siellä isännöi Mars. Se tekee sulkeutuvaa kolmiota nousumerkilleni juuri nyt  ja loppukuusta yhtymää koko stelliumilleni (Aurinko, Venus, Merkurius ja Uranus).

Pluton pilvi kuolemineen (tosi on; naapurissa parikin tapausta) ja maanalaisine uhkauksineen (routa ja kivet rikkoneet teitä ja mantuja) siirtyy pikkuhiljaa taakse. Samoin Uranuksen neliö poistuu vihdoinkin. Kuolemista puheenollen, löysin yhdestä piilosta kolme oravanhäntää. Kissaraukan rauha näyttää nyt uhatulta, koska naapurissa hoidetaan oravia. Mutta jospa tuleva 'kuuma kesä' laiskuttaisi suurta metsästäjääkin, ja rauha laskeutuisi peltojemme ja metsiemme ylle siltäkin taholta.

Siis Marsin iloisten kolmioiden myötä täytyy nyt vain luottaa omaan terveyteen ja kesän mukavaan olotilaan. Ei Suomen kesä voi olla muuta kuin hyvä. Ihmiset rauhoittuvat, pysähtyvät, näkevät kauneuden ja muistavat jopa omat hyvät puolensa. Tahtovat olla ja elää.

Katselin mitä elämä omalla kohdallani oli tuolloin samoissa kuvioissa kaksi vuotta sitten. Silloin tein synttärimatkaa kiertäen ympäri Suomea katsellen puutarhoja. Jupiter oli myös yhtymässä stelliumiini ja muutti aika lailla elämääni. Noissa yhtymissä ryöpsähteli aivan uudenlaisia voimia, joille en itse mahtanut paljoa mitään.

Nyt Jupiter on jauhanut koko vuoden eestaas 8. huoneeni lopussa tehden tuttavuutta karttani Pluton ja Saturnuksen kanssa ihan hyvällä tavalla, havahduttaen ja järkeistäen. Marsin lähestyminen nyt stelliumini voimavaroja on seesteisempää, toimeliaampaa ja ehkä arkisempaakin. Tyydyn aivan hyvin siihen. Tiedän, että Mars Uranuksella herättää taas ideamaailmani eloon, ja ehkä voimat kaiken hassun toteuttamiseen löytyvät sieltä Auringon voimasta. 

Usein ihmiset etsivät seikkailuja itsensä ulkopuolelta matkustellen ja laittaen jopa elämänsä sekaisin mennen mukaan kaikenlaisiin hurmosjuttuihinkin. Toinen maailma, missä voi seikkailla yhtä lailla, on ihmisen sisäinen maailma. Oikeastaan se haastavampi, koska silloin herrana on ihminen itse luomassa ne seikkailunsa. Haastavaa siinä on se, että vastuu on yksilöllä, eikä sielulla ole vakuutusta, jos jokin menee pieleen. (Tuon uhkakuvan pistän Pluto-neliöni piikkiin vielä.)

Loksahti aika hyvin tuo Marsin sulkeutuva neliö Mars juuri nyt kun sanouduin irti eräästä yhdistyshommasta. Kuin olisin saanut siinä jotakin omalta puoleltani valmiiksi. Eikö juuri tällainen kuvio herätä pohtimaan sitä, mistä karsia tekemisiään, ja mihin on tärkeintä jatkossa tarttua.

Ja mitä sanookaan kesäkuun mahtikuvio Uranuksen sulkeutuva kolmio Saturnukselle! Aivan kuin olisi jatkoa tuohon edelliseen (kopio astrokalenteristani):

"Ajan laatu antaa sinulle nyt mahdollisuuden olla rakentamassa uusia systeemeitä vanhojen tilalle hyvässä ja sopuisassa hengessä, jolloin pääset todennäköisesti itsekin hyötymään tapahtuvista uudistuksista. 

Jos sinulla on menossa jokin henkilökohtainen projekti tai yritys kannattaa tietoisesti yhdistää se laajempaan kokonaisuuteen, jossa olet mukana. 

Ajan laatu suosii tällä kertaa sellaisia yhteiskunnallisesti laajempia asioita, joiden energia on lähellä omaasi ja niinpä sinulla on täysi syy pitää oikein tietoisesti tuulemaan kaikkien omien suunnitelmiesi toteuttamiseksi. Se mitä sinä nyt haluat rakentaa vastaa jotain suurempaa tarkoitusta eikä mikään voi pysäyttää etenemistäsi.