Ota kiinni hetkestä!

Hurja pimeys sokaisee tuolla ulkona liikkuessa, kävellessä ihan omalla pihamaallakin, saati sitten autolla ajaessa. Skorpionin synkkää aikaako? Pimennysten aikaa ja kaikkea alakuloa?

Minulla on ruusun usko! Se tarkoittaa sitä, että uskon ihmisen hyvään ja pahaan siinä missä on kauneutta ja ilkeää piikkiä. Siinäkään en voi osoittaa niiden rajaa, sillä se mikä toiselle voi olla hyvää voi toiselle olla pahaa. Joku näkee ruusussa kukat, joku piikit. Uskon myös  voimakkaaseen ja heikkoon siinä missä ruusukin on todistanut tappionsa ja voimansa kautta maailman. Aina se vain on olemassa. Aina vain ihminen elää ja kokee. Uskon myös hetkeen ja sen kantavuuteen. Ja kärsin rauhassa jos ei jokin kannakaan. Sehän on vain elämää.

Uskon, että ruusu on muutakin kuin kukka. Se voi avata paljon muuta kuin itsensä. Minulle ainakin se on ollut voiman ja mahdollisuuksien antaja jopa enemmän kuin mikään muu fyysinen. 

Tähän hetkeeni otan kuitenkin nyt avuksi yleisen tähtitaivaan ja sen astrologiset merkit. Kokeilen kuinka osaan sitä tulkita omaan hetkeeni. Tässä alla kopio tämän päivän tilanteesta astro.comin sivuilta lainattuna.

Current Planets

27-Oct-2014, 15:44 UT/GMT

Sun48'43"Moon1935'19"Mercury174'24"Venus444'39"Mars053'37"Jupiter1954'23"Saturn2322'18"Uranus1344' 3"rNeptune454'20"rPluto1118' 3"TrueNode1912'13"rChiron1326'46"rExplanations of the symbolsChart of the moment

Näkyyhän siinä tuo Skorpionivoittoisuus Auringon siirtyessä siihen. Siellä on myös Venus samoilla asteilla. Saturnuskin vielä loppupuolella. Olen huomioinnut, että juuri skorpioninousuisia ihmisiä on Suomessa aika paljon, ainakin minun ystäväpiirissä. Usein hakeudunkin juuri sellaisten piiriin, jotka kulkevat vähän syvemmillä tietoisuuden vesillä. Pessimismissä on paljon totuutta, mutta myös se sitkeyden juuri. Itsekin kantaen samaa nousua sen myönnän, vaikka pinnallisesti hehkutankin optimistisuuden ihannetta.

Suomalaisuus ehkä makaa muutenkin tuolla pohjamudissa. Sieltä kun nousee, nousee sisu ja viisauskin.

Muutos näkyy skorpiomaisessa ajassa. Muutos kesästä talveksi, pehmeydestä roudan lujaksi ja valosta pimeyteen, missä valo syntyy taas kynttilänliekiksi ja takkatuleksi. Se on elävä, puhdistava ja lämmin. Siihen on puhaltanut jo paljon  Jousimies-Marsin vapauttava happi, vaikka se onkin jo siirtynyt varaukselliseen ja jähmeään Kauriin maaenergiaan.  Jupiterin yhteisörikkaus Leijonassa pukkaa päälle. Vasta olin mukana kyläyhteisön vauhdikkaassa sukkatanssi- ja karaokeillassa. Huomenna lämmitän savusaunan naapureille. Sitten lähdenkin erään yhdistyksen 40-vuotisjuhliin. Tämä aika on hyvä, jos ottaa näistä energioista vaarin. Juuri nyt on Kuukin Jousimiehessä kasvamassa. Paljon muutakin hyvää löytyy ajasta, mm. Kalojen myötätuntoinen Neptunus ja Chiron.

Tähän nappasin tämän hetken kartan asuinpaikkani korkeudelta (P-Pohjanmaa). Siinä on juuri se tämän hetken voima, leija. Ota siitä kiinni niin lennät korkealle!!! Tuo Kuun kera oleva Leija on tässä vain hetken.

Voi voi! Naurattaa kyllä, sillä ainoa asia mihin tänään tartuin ja takkuiselta sekin tuntui, on n.50 vuotta vanha kansallispukuni. Olen kursinut sitä auki vuosi vuodelta, että olen saanut sen mahtumaan päälleni joihinkin tilaisuuksiin vuosien varrella. Nyt yritin saada toista pukua, mutta kun se tuntui vaikealta, päätin, että pitäähän minun vanhan pukuni osallistua niinkin tärkeään juhlaan, jonka synnyttäjänä itsekin joskus olen ollut aikoinaan. Nimittäin aion saada mahtumaan tuon puvun vielä päälleni ja tanssia vanhojen kavereiden kanssa estraadilla. Onnistuuko se, se on toinen asia. Siis siinä minun leijani tällä kertaa: Kuu Jousimiehessä uskoo ideaan saada tanssia karjalaista tanhua (Jupiter Leijonassa) estraadilla, Merkurius Vaa'assa vakauttaa ajatustani ja sen ollessa oppositiossa Uranukseen Oinaassa takaa ehkä vanhalle puvulleni vielä esiitymiskelpoisuutta ja matkalle lähtöä.

Tietenkin tässä hetkessä on mukana myös T-risti tuossa Merkurius-Uranus-oppositiossa Pluton kanssa, mikäli nyt oikein osaan noita kuvioita lukea. Saa nähdä onko nilkassani tarpeeksi kuntoa vilkkaaseen karjalaistanssiin. Ja paristani olen vieläkin epätietoinen. En anna tämän häiritä toiveikkuuttani. 

Eikö kartalta löydy vielä pikkuinenkin kolmio, joka antaa lisää toiveikkuutta juuri Skorppioni-Auringon sisukkuudella ja tahdonvoimalla sekä Kauris-Marsin järkevyydellä  ja Kalat-Neptunuksen myötätunnon avulla?

Toivon todella, että tämä leija nostaa minua hetkeksi pimeästä, vaikka sitten vanhan kansallispuvun korjaamisen voimalla. Tiedän, että tämä ei vain ole minun juttuni, vaan tässä on yhteisöllinen toive takana. 

Kannattaa huomioida, että osoitan tässä vain esimerkkiä astrologian avulla omasta elämäntilanteestani tai arkipäivästäni. Sillä tällainen kuvio näkynee kaikille tällä hetkellä ja jokainen voi ottaa siitä oman tärkeän seikan kohottaakseen sen valoon pimeydestä välittämättä! Olkoon se sitten vaikka resuinen villasukka. Kyllä se taas lämmittää, kun on hyvästi paikattu!

Neptunuksen salaperäinen olemus

Neptunus kiertää Auringon 164,4 vuodessa. Sen yksi kiertorata täyttyi vuoden 2011 heinäkuussa sen löydön jälkeen, joten se on lähtenyt meille tietoisena planeettana uudelle kierrokselleen. Sen viralliseksi löytäjäksi nimettiin  Johann Gottfried Galle , joka tunnisti uuden planeetan vuonna 1846. Oikeastaan sen löysikin Galileo vuonna 1612, mutta luuli sitä 'virheelliseksi tähdeksi'. Planeetta loi jo itsestään illuusion, joka olikin totta! Onko sitten sattuma, että astrologikunta on sen nimennyt illuusioiden planeetaksi.

Illuusioiden, sumujen, intuition, syvien tunteiden, kosmisen rakkauden lähettiläs? Vellova meri? Neptunus, meren jumala sen valtiaana, atrain kädessään. Mitä hän tuolla atraimella. Naarata hukkuneitako? Ahti-silli! Nam. Suolaista kuin mikä, ja siihen auttaa vesi, vesi...

Intuitio, tutkimaton käsite, liitetään Neptunukseen. Miksi minulla tulee mielikuva purjeesta, joka yrittää kruusailla aalloilla, löytää jotakin suuntaa, eksyy sumussa ja yrittää luottaa johonkin 'jumaluuteen', tarttuu viimeiseen oljenkorteen; tuurin tuntemattomaan illuusioon tai sisäiseen ääneen.

Neptunuksen transiitti avautuvana kolmiona stelliumiini (siis Merkurius, Venus ja Aurinko) vesi-rapuiseen energiaan 8. huoneessa on ollut itselläni vallitsevana Neptunuksen perääntymisen vuoksi jo kolme vuotta. Eniten tämä on koskenut suhdetta Aurinkooni, alkuenergiaani. Se on vahvasti päällä vielä loppuvuoden ja juuri nyt ja pakostakin synnyttää illusiomaisia ideoita, ehkä juuri intuition pohjalta (Rapu-energia on intuitiivista). Tällainen planeettakuvio tapahtuu vain kerran persoonan elämässä! Joten olisi kyllä hyvä uskoa siihen yhtä hyvin kuin varoa liiaksi joutumasta sen uskon harhaan.

Tuota kolmiota kutsutaan Hannu Hanhen kuvioksi! Aivan kuin en itse olisi mitään tehnyt! Kaikki on vain ollut kuin tarjottimella. Hah...Täytyy myöntää, että purjeeni on ollut ihailtavassa myötätuulessa trendien merillä. Asioita on vain loksahdellut kummasti paikalleen. Mutta turkanen, olen kyllä itsekin tehnyt töitä, kovasti, ja uskonut voimiini, silloinkin kun muut ovat vähän hymyilleet.

Mutta onko sittenkin olemassa jotakin muuta? Intuition herkkyys tai Hannu Hanhen onnekkuus? Uskon intuitioon ja olen oppinut siihen luottamaan. Mutta ennen kaikkea uskon siihen, jos toimii OIKEALLA HETKELLÄ, OIKEASSA PAIKASSA JA OIKEITTEN IHMISTEN KANSSA, niin jotakin voi onnistua. Olkoon se sitten vaikka Hannu Hanhen muna! Mutta hyvän kulmaenergian aikana juuri tällaista asiaa voisi tarkastella ja kokeilla. Onko oikea hetki tarttua johonkin?

Mitä itse Neptunus-planeetta fyysisesti on? Ensinnäkin se on hyvin kylmä, kylmin planeetoista, - 220 astetta. Sen väri on sininen sen aina yhteen suuntaan kulkevan metaanituulen vuoksi. Ja kyllä. Siellä on MERI, vesi-ammoniakkimeri. Kuvitella sitä hajua!! 

Ja ehkä kuvituksellinen intuitio eli  tietoisuus löytyykin seuraavasta. On todettu, että Neptunuksen metaani hajoaa n. 7000 km:n syvyydessä timantinkaltaisiksi kristalleiksi, jotka pikkuhiljaa vajoavat planeetan ytimeen. Se ydin on katsottu koostuvan raudasta, nikkelistä ja silikaateista ja on kooltaan noin Maan kokoinen. Ja siellä lämpötila on jo aivan toista. Mielenkiintoista!! Siis Neptunuksen meressä uiskentelee valtavia kirkkaita kristalleja! Kun ne yhtyvät ytimeen, syntyy valtava kristallisydän! Eikö juuri kristalli kanna itsesään voimaa ja tietoutta, mitä jotkut paljonkin tutkivat.

Huomata voi, että tässä raapustuksessani yhtyy taas minun vilkas mielikuvamaailmani ja otaksuttu tieteellinen totuus Neptunuksesta. Siellä purjehdin. Kuulostaa hyvin neptuaaniselta. Yritän selvittää itselleni myös tieteellistä tietoa, tai jotakin siitä mitä saatan ymmärtää, Wikipedian Neptunus-sivulta. 

Neptunuksen akselikaltevuus on samankaltainen Maan kanssa, joten voi kuvitella sielläkin vuodenaikojen vaihtelut Auringon valaistuksessa. Liekö sitä lämpöä sinne paljoa riittää. Tosin Neptunuksen vuosi on 40 Maan vuotta. Sen kierto oman akselin ympäri on kuitenkin vain n. 16 tuntia. Aika vauhti!

En tahtoisi liikkua purjeella Neptunuksen meriä. Myrskyt ovat suuret, tuulen nopeus saattaa olla 600 m/s, mikä vastaa melkein äänen nopeutta. Planeetan pinnalta on huomioitu tumma alue, joka muistuttaa Jupiterin myrskypyörrettä. Voyager 2-luotain sen löysi. Se on 13 000 km laaja alue. Neptunuksella on myös renkaansa,  vaikka ei niin näyttäviä kuin Saturnuksella. Kuita on löydetty tähän mennessä 14 kappaletta. Suurin niistä on Triton, joka löydettiin pian itse planeetan löytämisen jälkeen.  Se on Aurinkokunnan kylmin kohde johtuen harvinaisesta jäävulkanismista. En ymmärrä tuosta mitään. Jännittävää kuitenkin se, että viimeksi löydetyllä kuulla ei ole vielä nimeä, vain numero S/2004 N 1. Ristiäisiä ei ole vielä pidetty, vaikka Voyager löysi sen jo vuonna 2013. Miksi se ei voisi kantaa Voyagerin nimeä! Kunnia pikku vempaimelle!

Astrologiassa Neptunus liitetään usein vesi-elementtisiin merkkeihin; Kaloihin, Rapuun ja Skorpioniin. Nythän Neptunus on omassa merkissään Kaloissa, viipynee siinä n. 14 vuotta ja pitäisi säteillä mahtavimpaa energiaansa Maahan. Siinä voimassa on ehkä vaikeaa erottaa todellisuus ja fantasia toisistaan, mutta fantasia sinänsä on luovaa voimaa. Miksi elää aina todellisuudessa?  Sen symboli on mm. hevonen. Hassu sattuma, mutta tein jonkun naurettavan sisäisen eläin-testin ja hevonen tuli. Tosin olen mieltänyt sisäiseksi eläinsymboliksi metsäkauriin. Kavioeläimiä molemmat. 

Jospa ne antaisivat minulle myös niitä onnenpotkuja. Eipä silti! Voitin tänään arpajaisissa 50 euroa!

Ennen kaikkea olen tässä tuonut esille Neptunuksen fyysisyyttä, ottanut sen symbolismina mukaan tähän kolmeen vuoteeni, jota se on taustalla kosmisilla voimillaan hallinnut ja jota jälleen yhtenä näkökulmana elämän mahdollisuuksista tarkastelen. Jokaisella on mahdollista löytää myös Hannu Hanhen motiivi; uskoa, että jotakin järjestyy, kun itsekin yrittää. Luoda siihen edes illuusio, että jotakin onnistuu. Silläkin on oma voimansa. Sekin voi olla yksi päämäärä jo itsesään.

Kirsi Halla-Seppälä kirjoitti paljon tästä asiasta psykologisessa näkökulmassaan astrologiassa blogissaan. Jokaisen astrologiasta kiinnostuneen kannattaa lukea hänen blogejaan eikä vain tuijottaa kuvioihin ja astrologian kapulakieleen. Tässä yksi hänen ydinhuomiostaan, jonka hän on lainannut Marksin kirjasta:  Psykologisen astrologian perustehtävä on auttaa ihmistä tulemaan tietoiseksi kaikista eri olemuspuolistaan ja alapersoonistaan, ja erilaisilla työskentelymenetelmillä integroida nämä kaikki puolet osaksi tietoista identiteettiä. (Marks 1985: 236.)

Täältä löytyy lisää tekstiä Neptunuksesta Kaloissa 2014.

Pallottelun pohdiskelua!

Tuo oppositiomerkki on aika kuvaava ja hauska! Kaksi palloa viivan päässä. Minä olen ymmärtänyt sen asioiden keskustelutilanteena. Oppositiossa olevat planeetta-energiat ovat useimmiten ristiriidassa keskenään tai ainakin vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Toinen näkee maailman omasta näkökulmastaan, toinen taas omastaan. Pallot kuvion päässä kertovat pompottelusta sinne tänne. Kenellä pallo, sillä puheenvuoro. Ja kenelle pallo sitten jää kättä painamaan? Tai putoaa?

Tällä mielikuvalla on hauska tarkastella nyt Jousimies-Jupiter yhtymä Marsia ja Stellium-Rapu pompottelua. Mars transistoivana ja Jupiter juurikartallani toisella puolella, kun taas toisella puolella ovat Aurinko, Venus, Merkurius ja oikeastaan Uranuksellakin on asiaan oma mielipiteensä... Tulee väkistenkin poliittisen puolueet mieleen. 

Siis transiittina tämä on aika jännittävä hetki. Mars yhtymänä Jupiteriin ja samalla oppositiossa stelliumiini, kuten peruskartalla aina Jupiter, joka pyrkii tämän kautta löytämään tasapainoa koko Rapu-energioilleni kaikella varauksellaan. Onhan olemassa muutakin, mm. kolmio Marsin, Jupiterin ja Uranuksen välillä, mutta se on tuolla kosmoksessa taustalla enkä nyt puutu siihen. Ehkä tuo Mars juuri nyt saa sieltä mukavaa taustakomppaa.

Kun vertasin elämäntilannettani tapahtumiin kaksi vuotta sitten, minulla oli voimapahkurani saanut lisäpuhtia yrittäjäkurssilta. Olin liittynyt mukaan kyläyhdistykseen, jossa suunnittelimme kulttuuripolkua maastoon. Osa työstä kaatui minun kontolleni, mutta olin aika innostunut. Hassu sattuma, että juuri nyt suunnittelemme toista kulttuuripolkua nimistöineen keskemmälle kylää. Taas olen karttojen ja tarinoiden kimpussa. Kuten kaksi vuotta sitten tein mielikuvamatkoja paljonkin karttojen kanssa, nyt myös laserkarttoja myöten. Ja jos tuosta mennään vielä neljä vuotta taaksepäin, kylällä suunniteltiin kovaa vauhtia kylähistoriikkia.

Vuorovaikutussuhteet toimivat taas uutta rakennellen. Jousimiesenergia haluaa seikkailla. Onhan eräs mielenkiintoinen matkakin tässä tiedossa. Ja itse olen heittänyt pallon viranomaisten piiriin, tänään tapaamme. Mars lykkää vauhtia. Kun pallo on Uranuksella, tulee eteen nuo kartat ja uudet tekniset menetelmät. Kun pallo on Merkuriuksella, on tiedonvälitys tärkeää. Pallon ollessa Venuksella, se muistuttaa arvoista ja sydämen lämmöstä (se talkoohenki) ja kun pallo saapuu Auringolle, tulee kyse omista energioista ja halusta ehkä painaa pää oman kodin suojiin ja saada olla siellä välillä. Jupiter ja Mars vuorottelevat heittäjinä ja vastaanottajina. Tuntuu, että kaikilla on jopa hauskaa. 

 

Siis pallot lentelevät aika tiuhaa tahtia tuossa lokakuun lopun ja marraskuun alun puolin. Ei mitään sen suurempaa. Juuri noihin em. asioihin on nyt keskityttävä. Mukavaa sinulle, jotakin mukavaa kaikille ja jotakin mukavaa minulle. Toisin käännettynä, pureskeltavaa kaikille! Purra ja nielaista. Tee ympäristö mukavaksi, niin sinunkin on mukava siellä olla. 

Eikö tämä ole sitä Jousimies-Rapu energiaa parhaimmillaan? 

Oppositiossa voi aina kysyä, mitä annat muille ja mitä osaat vastaanottaa muilta? Myös valita mitä antaa, mitä ottaa. Jos oppositiotilanteessa löytyy tasapaino, niin onpas mukava jatkaa elämää. Mutta jos on jäänyt pelkästään antavan osaan, se on joltakin pois, jos et osaa vastaanottaa. Tai toisaalta, annatko sialle helmiä, saitko lokaa ja jäit nuolemaan näppejäsi?

Miten paljon osapuolet kuuntelevat toistaan. Ja ennen kaikkea ymmärtävät.

Aina yhtä vaikeaa, koska lopputulosta ei voi tiedostaa. Siis sitä kenellä on hyvä olla, kuka jäi ilman? Ja mihin pallo jäi.

Menestystarina vai yliampuminen?

Mars tulee yhtymään Jupiterini kanssa.

Huhhuh! Luin mielenkiintoista tekstiä uudesta AstroLogoksesta Jupiterin tulkinnoista eri astrologeilta kautta aikojen. Muutenkin...jo suomenkielisestäkin kirjallisuudesta on löydettävissä erilaisia painotuksia Jupiterista. Sen löytää kun lukee tekstiä useaan kertaan ja syventyy. Jupiter on suuri menestys tai pelkästään naurettava suuruudenhulluus. Jossakin luvataan menestystarinaa, jossakin korostuu kunnianhimo ja kilpailuhenki. Kolmas pehmentää Jupiterin mahtia varoittamalla tuhlaamasta voimia tai rahoja. 

Aika sattumaa muuten, kun kurkkasin samoja olotiloja kaksi vuotta sitten Marsin ollessa Jousimiehessä. Kävin silloinkin jäsenkorjarilla tuon jalan vuoksi (nyt taas hoito tuntui tosi tepsivältä) ja olen suunnitellut jatkavani tanssiklubilla latinalaisrytmejä. Aloitin niitä silloin kaksi vuotta sitten. Ja hyvin meni. Nyt on jalka vaivannut vähän enemmän, mutta jotakin loksahti paikoilleen jalkapöydän pikkuluissa. Toivottavasti jalka kestää vielä samat tutut rytmit.

Mennäkseni noihin kumppaneihin, Marsiin ja Jupiteriin, niin iski silmään eräs huomio tuossa e.m. lehdessä. Jupiter pehmentää Saturnuksen ja Marsin vaikutusta ollessaan siinä niiden välimaastossa. Näin ilmaisi Ptolemaios 100 vuotta jälkeen Kristuksen. Jupiter sopivasti viilentää Marsin uhoa ja kuumentaa viileä Saturnusta. Antaa periksikö? Ainakin minulla, sillä Jupiterini on kartallani neliössä Marsiin ja oppositiossa Uranukseen, tosin löyhästi. Kaiken lisäksi oma Jupiterini on radix-asemissa. Joten astrologisesti tämä suuruus ei ehkä kovin pysty mahtailemaan, vaan löytyy sopivasti noita jarruja. Kuten Marskin saa nyt tuta tekemisissään.

Myönnän että jousimiesmäisesti haluaisin jättää kaiken muun homman syrjään ja keskittyä ihan vain astrologiaan, sillä tosissani kaavailen kurssin pitämistä, testaisin kykyjäni sekä sitä löytyykö näiltä seuduin kiinnostuneita tähän kosmiseen 'uskontoon'. Syksyhommat ja monet muutkin tärkeät asiat hillitsevät 'tultani'. Sopivasti. Hrrrr... minunhan pitäisi opetella Kasareikan kuvioita sen sijaan, että säntään Marsin askeleihin tässäkään. 

Mutta tämä on taas yksi kulma ihmiselämän sektorilla mitä tarkastella. Miten hillitä liika innostus? Miten löytää järkeä kaikelle ja pysyä maan kamaralla? Miten siis ylipäätänsä pystyä arvioimaan omia mahdollisuuksiaan ja tekemisiään niin ettei täysjarrua lyö päälle? Kaiken kaikkiaan, saan olla kiitollinen pikkuisen yltiöpäiselle luonteelleni. Se antaa jos ottaakin. Se usuttaa toimimaan, vaikka sitten päin mäntyä. Soisin tätä energiaa jokaiselle. Ja siellä jossakin se on! Ottaa se käyttöön, on helppo sanoa, kun ei tiedä kuinka monen solmun ja kohtalokkaan muurin taakse se usein on tungettuna. Joka tapauksessa jokaisella elävällä ihmisellä on oma energiansa! 

1200-luvulla Bonatti tulkitsee Jupiterin symboloivan sielua ja iloa, Se koskettaa totuutta. Tuosta tuleekin mieleen sielu ja ego. Siksikä otin tuon kuvan ylhäällä. Pieni sammakko aina hyppyvalmiina toimimaan, vieressä upeasti puhkuva voima, joka viis veisaa miten sammakko hyppii. Jupiter sieluna tyytyy vain katselemaan, kun Mars poukkoilee egona sinne tänne saaden siitä osansa kehityksessään.

Hah, täytynee varoa tuota mielikuvan tuotosta tällaisen Jousimies-Marsin aikana. Sitä ei saa päästää ihan valloilleen. Schöner 1500-luvulta ilmaisee kuitenkin hauskan seikan, joka sopinee tuohon intuitiivisesti valitsemaani kuvaan. Jupiterin väri on purppura, punaruskea, keltainen, myös vihreä ja tuhkanvärinen. Metalli on tina.

Vasta 1900- luvulla psykologia mukaan tullen ihmiselämän kuvioihin teki Jupiterista laajenemisen ja ylitajuisen planeetan. Siitä syntyi mahdollisuuksien planeetta, se antoi toivoa, itsevarmuutta ja rohkeutta. Mutta antoi myös vaaran ylilyönteihin, laiskuuteen ja huolimattomuuteen, "Elää ja antaa toisten elää". Howell puolustaa Jupiteria sanomalla, että sen ainoa synti on liioittelu. 

Jupiter laajentuu laidasta laitaan. Joulupukista narsistiin ja hirmuvaltiaaksi riippuen ihmisen kehitysvaiheesta ja persoonasta. Jos Jupiterin voima historiassa kuvasti hallitsijoita, tänään se voisi kuvastaa imagontekijöitä ja valmentajia.

Näin rikkaasti Raimo Nikula oli poiminut Jupiter-tulkintoja varhaiselta ajoilta nykyaikaan lisäten siihen omansakin. Kiitos hänelle mielenkiintoisesta tekstistä AstroLogoksessa numero 92 vuonna 2014!

Mitä tuohon nyt sitten sanoisi? Miten rakentaa oma tulkinta Marsin ja Jupiterin kumppanuudesta? Ei voi muuta kuin pyrkiä nöyryyteen omissa kyvyissä ja kuvitelmissa. Jupiter siinä minua auttakoon nyt tuon iloisesti hyppivän Marsin rinnalla. Eipä silti, Marsilla on myös Saturnuskuvionsa, sekin helpossa kolmiossa, joka lupailee hyvää. En mene siihen ansaan! Parasta tehdä arkista syystyötä. Huomenna lämmitän savusaunan. Siinä ohessa käy muukin pihatyö, kun toisella silmällä vahtii, että sauna ei pala tällaisenen tulisen Jousimiehen energioissa.

Marsin neliö - jalat kontassa!

Marsin neliö Marsille, avautuvana omalla kartallani! Ehkä pikkujuttu varsinkin kun päällä on yleisenä intoa antavana Uranuksen, Jupiterin ja Marsin kultainen kolmio.

Jotenkin otan paljon huomioon tuon transiittineliön, varsinkin, kun yleensä kartallani on Marsin neliö Jupiterille aina varoittavana, jopa vahinkoalttiina tekijänä. Nyt se tuplaantuu. Ei siis suotta tuossa neliössä ole otettu huomioon mitä jaloilla tekee. Ja kun päällä on myös Merkuriuksen peruutus, niin voi pöhelikössä kulkiessa huomata, että nilkka on nurin ja puhelin unohtunut kotiin.

En mene pöhelikköön tuollaisena aikana. Pysyn kotikuvioissa. Sielläkin minulla on eräänlainen 'Marsin neliö' kiinnitettynä jääkaapin oveen. Se on muistilista niistä töistä, mitä ennen lumentuloa minun olisi syytä tehdä. 20 kivikovaa asiaa ja siitäkin uupuvat ne jutut, jotka minun on alulle laitettava. Yksi niistä tilata jalkahieronta, sillä nilkka kipuili koko Hyvinkää-matkan ajan. Sain ajaessa hakata nyrkillä reittäni ja pohjettani, että jalka ei täysin turtunut. Joten pöhelikön sijaan olisi hyvä hoitaa nyt tuota jalkaa.

Siis tämä Marsista. Tuohon perääntyvään Merkuriukseen liittäisin vähän kuin muistutuksena muistihäiriöt. Onko muuten tutkittu, mitkä kulmat voisivat vaikuttaa muistihäiriöihin ja esim. Alzheimerin tautiin, joka on kiivaasti yleistynyt nykyään, jopa kuusikymppisillä.

Olisiko tosiaan syytä ottaa vaarin mm. kotimaisista marjoista. Hyvinkää-matkallani kahvia juodessa lueskelin sen päivän Ilta-Sanomia ja törmäsin mielenkiintoiseen aiheeseen. Professori Sinikka Piippo alkoi äitinsä sairastuttua Alzheimeriin tutkia mitkä kasvit voisivat parantaa muistia. Hän löysi erääksi hyväksi rohdokseksi Marsin oman ryydin, nimittäin nokkosen. Myös kotimaiset marjat, kuten mustat viinimarjat, tyrni, mustikka, mansikka ja ruusunmarja flavoneideen ja antioksidantteineen vahvistavat aivosoluja. Yrteistä sille voimallisia on mm. rosmariini, basilika, salvia, sahrami ja inkivääri. Missä kaneli? kysyn minä, joka on oiva lääke aivojen verenkierrolle ja jota kehui jo muinoin Hildegard von Bingen. Ja eiköhän pakurikääpäkin lukeudu näihin.

Mutta sinne ne jäivät nytkin, suurilta osin, meidän paratiisimme tuotteet, ilmaiset ja puhtaat marjat! Se kuohuttaa mieltäni yhä aina, kun tuolla metsissä kuljen. Missä nuoret poimijat? Miksi siellä kulkee vain vääräselkäisiä mummuja ja pappoja?

Tämä harmittelu kuului varmaan tähän neliöön. Toimintanegaatiota sekä itsellä että mielessä. Hyi olkoon mikä sana lipsahti minulta. Toimintanegaatio? Toimintakielteisyyttä siis! Näen punaista aina kun kuulen nuorison uudenlaista muka-suomen-kieltä! Tämän tunnetilan laitan siihen perääntyvän Merkuriuksen tilille.

Marsin vauhdissa - taas hatusta kiinni!

Oma fyysinen kyytinikin näyttää aika vauhdikkaalta. On tullut tehtyä kaikenlaisia pikku matkoja ja uusia sykäyksiä toiminnankin saralla. 

Muistan pari vuotta sitten kun tutkiskelin Marsin suhdetta työnakseliini, joka on Vaaka-merkkiä. Ymmärsin, että se antaa vauhtia kauneuden luomiseen, koska Vaaka-merkki on tuollainen kaunosielu ja haluaa nähdä kauneutta ja tasapainoa ympärillä. Tottakai talon siivous ja ympäristön siistiminen talvikuntoon on mielessä. Sain kaiken ohessa kuitenkin pystytettyä pienen taidenäyttelyn Hyvinkään kirjastoon kiitokseksi siitä, että kaupunki muinoin (noin 40 vuotta sitten) antoi minulle niin paljon, mm. mahdollisuuden taideopintoihin. 

Muutakin pyrin alulle laittamaan, mm. astrologisen kurssin, ehkä näin aluksi melkeinpä ystävien piirissä. Siihen minua osoittaakin suosiollisesti Jupiterin sekstiili työnakselille. Eipä silti. Potkua tällaiseen antaa myös palkkiolupauksellaan Marsin avautuva kolmio Plutolle ja Uranuksen sulkeutuva kolmio Plutolle (Uranus Kaksosissa juurikartallani ehkä onkin se astrologiaan suuntaava voima), joka viipyy siellä pitkään joulukuuhun saakka. Laitan tähän vauhdikkaan tulkinnan siitä astro-sivulta:

Elämäsi alkemiallisia totuuksia peilaava Pluto seilailee kuin lemmenlaiva petollisella jäämerellä. Törmäykset ja täydelliset suunnanmuutokset eivät kuulu reittiohjelmaan, mutta elämän merellä niiltä ei voi välttyä. 

Tämä transiitti pitää sisällään sinun kannaltasi iloisen yllätyksen, sillä ensin katastrofaaliselta vaikuttava tilanne tämänhetkisessä elämässäsi tulee nyt kääntymään ihmeellisellä tavalla eduksesi. Uranuksen kapinallinen ja uudistava energia toteuttaa nyt sinun elämällesi välttämättömiä totaalisia muutoksia, joihin et ilman kosmisten voimien apua tulisi ikinä pystymään. 

Tämän enempää sinun ei tarvitse tätä asiaa miettiä, sillä mitään mahdollisuuksia tai edes tarvetta valmistautua tuleviin tapahtumiin ei ole olemassa. Kaikki tapahtuu niin äkkiä ja yllättävissä osissa elämääsi että et kuitenkaan voisi uskoa sitä todeksi ennenkuin kaikki on konkreettisesti edessäsi.

Siis kartan kuvioiden ollessa näin suosiolliset, tilaisuuksiin pitänee tarttua. Toki pitää muistaa myös haasteet. Yhä on päällä Uranuksen oppositio työnakseliin, vaikka sen vaikutus on jo laantumassa. Tähän jos vielä lisään Neptunuksen 'Hannu Hanhen' kolmion Auringolle, joka taas on päällä, niin johan on, jos ei silloin laita tulia palamaan ja päästä menoksi. Kaiken huipuksi lisään tähän Astrolgian Taika-blogin Mars-ilmiön, johon tosin itse en ole syvällisesti vielä perehtynyt eli tämä villin ja vapaan OOB-ilmiön:. Se ei koske niinkään omaa Marsiani, mutta Jousimiehessä on Jupiterini. Vuorovaikutusrintamalla voi siis olla vilkasta, täällä kuin kaikilla, joilla on planeettoja tällä alueella.

Voin siis odotella räväkkää, valovoimaista ja uusitempoista syksyä, jos tartun näihin kuviomahdollisuuksiin. Itsehän siinä etupäässä räväkästi on toimittava.

Ps. Kun laitan noita linkkejä, kuten taikablogin, ne eivät näy tekstissä eri värissä ennen kuin kursorilla siihen koskee. En ole onnistunut saamaan linkkeihin toista väriä. Pahoittelen.

Siis räväkkää syksyä kaikille! Jos transiitit siihen osoittaa.  Hyvä olisi keksiä jotain aivan uutta.